Perjantai oli hieman poikkeuksellinen opiskelupäivä, sillä kaikille yhteiset aineet, kuten ruotsi, englanti, matematiikka ja äidinkieli, eivät vielä olleet alkaneet. Koska henkilökohtaiset opetussuunnitelmat ja oppimisen tavoitteet eivät olleet valmiina, perjantai muuttui käytännössä vapaapäiväksi. Päätin käyttää ajan hyödyksi ja keskittyä järjestelyihin, kirjoihin ja tehtäviin, jotka veivät minua eteenpäin.
Harjoittelun voima – parempaa jälkeä jokaisella kerralla
Käytin päivän kirjojen selaamiseen, työvälineiden järjestelyyn ja johdotustehtävien piirtämiseen. Huomasin selvästi kehitystä omassa työskentelyssäni: jokainen tehtävä sujui edellistä paremmin, ja edellisten virheiden opit näkyivät selvästi lopputuloksessa. Aiemmat kumitettavat virheet vähenivät, ja viikonlopun aikana piirretyissä tehtävissä ei enää juuri ollut korjattavaa.

Motivaationi siistiin ja tarkkaan tekemiseen nousi entisestään. Oli palkitsevaa huomata, että kun saan rauhassa keskittyä ja käyttää aikaa, lopputuloksesta voi olla ylpeä. Tämä tunne vahvisti ajatusta siitä, että kiireinen ympäristö ei välttämättä ole ollut minulle sopivin. En ole ollut tympääntynyt työntekoon itsessään, vaan siihen, ettei aina ole ollut mahdollisuutta tehdä asioita rauhassa ja huolellisesti.
Tasapainon löytäminen nopeuden ja huolellisuuden välillä
Ymmärrän, että työelämässä on tilanteita, joissa asioita on tehtävä nopeasti ja tehokkaasti. Samalla opinnoissa – ja erityisesti tässä hetkessä – on tärkeää oppia, milloin kannattaa käyttää aikaa huolelliseen tekemiseen ja milloin riittää, että työ on ”tarpeeksi hyvä”. Tämä tasapaino on taito, joka vaatii kehittymistä, mutta huomaan jo nyt, että rauhassa tehty työ ei ole vain palkitsevaa – se myös vahvistaa itseluottamusta.
Oivallus omasta potentiaalista
Perjantain aikana opin itsestäni jälleen jotain uutta. Huomasin, että kyky keskittyä ja tehdä siistiä jälkeä antaa minulle erityistä motivaatiota ja kasvattaa ylpeyttä omasta tekemisestä. Kyse ei ole vain teknisestä osaamisesta, vaan myös siitä, että työssä on tilaa keskittyä ja löytää oma tapa edetä. Tämä auttaa minua ymmärtämään, miten voin tuoda parhaan version itsestäni esiin – sekä opinnoissa että myöhemmin työelämässä.
Katse kohti uutta viikkoa
Perjantai ei ollut ehkä perinteinen opiskelupäivä, mutta se antoi minulle mahdollisuuden rakentaa perustaa sekä teknisille taidoille että omalle oppimisen tavalleni. Kun viikko päättyi näin rauhallisesti, oli helppo siirtää ajatukset tulevaan. Uusi viikko tuo varmasti mukanaan lisää haasteita, mutta nyt tiedän, että voin luottaa omaan kehitykseeni ja kykyyni sopeutua tilanteeseen – askel kerrallaan.
Vastaa