Tänään oli jälleen monipuolinen ja opettavainen päivä koulussa, kun harjoittelimme upporasioiden asennusta ja tutustuimme käyttöönottomittauksiin. Päivän tehtävät eivät olleet vain teknisiä – ne vaativat myös tarkkaa silmää, loogista ajattelua ja pientä kilpailuhenkeä.
Upporasian asennukset ja kaapeloinnin harjoittelua
Harjoitus alkoi levyseinäkojerasioiden asentamisella harjoituskoppiin. Kytkimme kaapelit rasioihin ja rakensimme sähköpiirin ryhmäkeskukseen. Pääsimme myös käytännön tasolla tutustumaan keskusten ja sulakkeiden nimeämiseen sekä pistorasioiden merkintöihin.
Opin, että keskusten ja sulakkeiden numeroimiseen ei ole olemassa täysin vakiintunutta käytäntöä – ne numeroidaan kohdekohtaisesti. Tärkeintä on selkeys ja loogisuus, sillä keskusten määrät ja sijainnit vaihtelevat rakennuksittain. Oman harjoituskoppini ryhmäkeskus sai nimekseen RK3.2, ja sulakkeet merkittiin seuraavasti:
- Ryhmä 1: 1.1, 1.2, 1.3
- Ryhmä 2: 2.1, 2.2, 2.3
Pistorasioihin merkkasimme, mistä ryhmäkeskuksesta ja johdonsuojasta syöttö tuli. Tämä on kriittistä, jotta mahdollisissa huolto- tai vikatilanteissa voidaan helposti paikantaa, mistä sähkö tulee.
Käyttöönottomittaukset ja pöytäkirjat
Päivän aikana perehdyimme myös käyttöönottomittauksiin ja niistä tehtävään pöytäkirjaan. Huomasin, kuinka selkeä ja ohjaava tämä pöytäkirja on – kun se täytetään järjestyksessä, kaikki tarvittavat mittaukset tulee tehtyä oikeassa järjestyksessä ja huolellisesti. Toki itse mittaukset täytyy tehdä manuaalisesti, mutta hyvin suunniteltu dokumentointi vähentää virheiden mahdollisuutta.
Kotitehtäväksi saimme tutustua pöytäkirjan täyttöohjeisiin sekä katsoa oppikirjan liitteenä olevat videot käyttöönottomittauksista.
Piirustuksia ja teknisiä haasteita
Yhdessä vaiheessa pyysin opettajalta apua piirustehtävään, jossa kahden painikekytkimen välille tarvittiin useampinapainen kaapeli. Kun lisäsin kaapelin opettajan ohjeen mukaisesti, kaikki liitäntäpisteet saatiin kohdilleen. Tämä sai minut miettimään, oliko kyseessä kirjan tekijän tahallinen älykkyystesti vai vain huomaamatta jäänyt virhe. Joka tapauksessa tehtävä tarjosi hyvän oppimiskokemuksen.
Ruuveja, kärkityyppejä ja pieni moka
Teimme myös testin, jossa piti tunnistaa ruuvikannat ja määrittää niille sopivat kärkityypit. Opettaja lupasi pullakahvit täydet pisteet saaneelle, mutta valitettavasti jäin yhden pisteen päähän. En erottanut TX20– ja TX25-kärkiä toisistaan. Toisaalta sain henkisen lisäpisteen, kun huomasin opettajan merkinneen yhden vastauksen väärin – kyseessä oli PZ-kärki, ei PH, kuten opettaja oli kirjannut.
Päivän oivallukset
- Nimeämisen merkitys: Selkeät merkinnät keskuksissa, sulakkeissa ja pistorasioissa tekevät työstä sujuvampaa ja turvallisempaa.
- Kyseenalaistamisen taito: Opettajiin ei pidä sokeasti luottaa, mutta liiallinen kyseenalaistaminen voi joskus olla tarpeetonta – tämä on hienovaraista tasapainottelua.
- Huolellisuus työssä: Oikein tehty työ – kuten tänään tarkistetut Vagoliittimeni – voi tuoda tyydytystä ja rakentaa itseluottamusta.
- Oppimisen jatkuvuus: Pieniä yksityiskohtia, kuten PH2- ja PH2G-kärkien eroja, on tärkeää tutkia, sillä jokainen yksityiskohta voi tehdä käytännön työstä helpompaa.
Kohti seuraavia haasteita
Aloitin päivän lopuksi uuden työn, jossa kytkin valaisimen, kytkimen ja syötön ryhmäkeskukselta. Tämä tehtävä jäi odottamaan jatkoa, mutta jo nyt opin, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota kaapelin ja kytkennän esteettisyyteen ja selkeyteen.
Kotona keskityin myös portfolion hiomiseen – sen pitää olla maanantaiksi sellaisessa kunnossa, että voin esitellä sitä opettajalle. Olen jo pitkällä, mutta haluan tehdä siitä mahdollisimman huolitellun ja ammattimaisen. Tämä toimii hyvänä motivaattorina myös muulle oppimiselle.
Vastaa