Maanantai ja sähköisiä keskusteluja

Tänään koulupäivä alkoi hieman tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, kun kävimme läpi läsnäolokäytäntöjä ja uusia ilmoittautumiskäytäntöjä. Opettaja kertoi, että jatkossa päivän alussa pidetään nimenhuuto, ja jos jollain on tarve lähteä aiemmin, siitä tulee ilmoittaa erikseen. Kuulosti ihan järkevältä järjestelyltä – selkeä ja yksinkertainen tapa pitää kirjaa paikallaolijoista ilman turhaa säätöä.

Tämän jälkeen kävimme läpi tuttua aihetta; miksi Suomen sähkönsiirtoverkossa käytetään korkeampia jännitteitä kuin 230 volttia. Keskustelu kiersi lopulta siihen, että suurempi jännite mahdollistaa saman tehon siirtämisen pienemmällä virralla, mikä puolestaan vähentää häviöitä ja johtimien lämpenemistä. Tätä asiaa on käyty läpi ennenkin, mutta toisaalta, kertaaminen ei ole koskaan pahitteeksi.

Pieni väittely sähköiskuista

Tänään päädyin myös väittelyyn opettajan kanssa aiheesta, saako ihminen sähköiskun, jos hän ei ole fyysisesti yhteydessä maahan tai muuhun jännitteiseen pisteeseen. Oma kantani oli, että jos ihminen esimerkiksi hyppää samaan aikaan, kun hän koskettaa jännitteellistä johtoa, sähköiskua ei tapahdu, koska virtapiiriä ei muodostu. Perustin tämän siihen, että linnut voivat istua suurjännitejohdoilla ilman ongelmia.

Opettaja taas esitti näkemyksen, että ihminen olisi kuin auton runkorakenne, eli käytännössä aina maadoittunut massansa vuoksi. Tämä keskustelu jäi kuitenkin kesken, kun opettaja joutui lähtemään palaveriin, joten lopullinen ratkaisu jäi vielä auki. Ehkä asiaan täytyy palata myöhemmin.

Tietoa opiskelijoiden palveluista

Päivän mittaan saimme myös vierailijoita. Terveydenhoitaja, koulukuraattori ja muut opiskelijapalveluiden edustajat kävivät kertomassa tarjolla olevista palveluista ja siitä, mihin olemme opiskelijoina oikeutettuja. Tällaiset infot ovat tärkeitä, vaikka ne eivät ehkä juuri sillä hetkellä tunnu kovin olennaisilta. Hyvä tietää, mistä voi tarvittaessa hakea apua ja tukea.

12 kaapelia keskukseen – uusintayritys

Päivän varsinaisena harjoitustyönä jatkoin aiemmin aloittamaani projektia, jossa keskukseen tuodaan 12 kaapelia. Tällä kertaa lähdin tekemään työtä alusta asti siistimmin ja huolellisemmin. Päätin, että teen sen mitä ehdin ja jätän loput seuraavaan päivään, sen sijaan että kiirehtisin loppuun asti hutiloiden.

Uudelleen käpälöity keskus

Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi – lopulta päivä loppui kesken, enkä saanut keskusta valmiiksi, mutta jälki oli huomattavasti parempaa kuin aiemmin. Suunnitelmana on jatkaa tästä huomenna samalla periaatteella: mieluummin hitaasti ja huolellisesti kuin nopeasti ja huolimattomasti.

Facebookin sähköryhmät – tietoa vai turhaa vääntöä?

Kävin päivän aikana keskustelun toisen opettajan kanssa siitä, onko järkevää kysyä asioita Facebookin sähköalan ryhmissä. Opettajan mukaan niissä liikkuu paljon virheellistä tietoa ja ylimääräistä naljailua, eikä niistä kannata hakea vastauksia. Itse olen tästä eri mieltä – totta kai netissä on kaikenlaista, mutta myös paljon asiantuntevia vastauksia, jos osaa suodattaa tietoa kriittisesti.

En saanut täysin selvyyttä siihen, oliko kyseessä koulun virallinen linja vai vain opettajan henkilökohtainen mielipide. Tästä voisi olla hyvä keskustella vielä tarkemmin, sillä netistä saatavan tiedon arviointi on tänä päivänä osa oppimisprosessia.

Päivän päätös

Kokonaisuutena päivä oli mielenkiintoinen ja tarjosi sekä käytännön tekemistä että pohdittavaa. Ruoka oli hyvää, koulussa samat tutut tyypit, ja päivä meni omalla painollaan eteenpäin. Huomenna jatkuu keskuksen parissa työskentely – nyt tavoitteena tehdä työ vielä astetta paremmin.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *