Tänään ennen lounasta toinen sähköalan opettaja pyysi minut luokseen käymään läpi käyttöönottomittauksia. Tämä olikin mielenkiintoinen hetki, sillä pääsin tutustumaan tarkemmin sekä omaan käyttöönottomittariini, että koulun käytössä olevaan testeriin ja vertailemaan niiden eroja.
Kattava käyttöönottomittaus käytännössä
Teimme yhdelle keskukselle laajan käyttöönottomittauksen, joka sisälsi seuraavat vaiheet:
- Suojajohtimen jatkuvuuden tarkistus pistorasialle.
- Eristysresistanssin mittaus, jolla varmistettiin, ettei piirissä ole vikapaikkoja, esimerkiksi eristevikoja.
- Jännitteelliset mittaukset, kuten:
- Silmukkaimpedanssi ja oikosulkuvirta
- Vikavirtasuojan laukaisuaika
- Vikavirtasuojan laukaisuvirta
Opettaja tenttasi minua toistuvasti eri mittauksista, ja lähes kaikkiin kysymyksiin osasin vastata oikein. Yhdessä kohtaa vastasin kuitenkin jotain, johon opettaja totesi ”älä sitä minulta kysy” – ymmärsin, että olin itse asiassa jo antanut oikean vastauksen, mutta jäin pohtimaan asiaa liian pitkälle.
Tämä on yksi asia, jonka huomaan usein itsessäni: ajattelen teknisiä asioita joskus liian monimutkaisesti ja siksi saatan antaa hieman hölmöltä kuulostavan vastauksen, vaikka lopulta päädyn oikeaan lopputulokseen.
Miksi oikosulkuvirtaa ei tarvitse mitata vikavirtasuojatuista ryhmistä?
Kun olimme tehneet mittaukset, esitin opettajalle tarkentavia kysymyksiä. Kaksi asiaa nousi erityisesti esiin:
- Mikä on suojajohtimen jatkuvuuden raja-arvo? Tästä on ollut eri opettajien kesken hieman vaihtelevia mielipiteitä.
- Miksi standardin mukaan oikosulkuvirran mittausta ei vaadita, jos piirissä on vikavirtasuoja?
Olen itse mielenkiinnosta mitannut oikosulkuvirtoja myös vikavirtasuojatuista ryhmistä, mutta halusin ymmärtää tarkemmin, miksi standardi ei vaadi sitä. Opettaja oli tästä kanssani eri mieltä. Hänen mukaansa oikosulkuvirta pitää aina mitata, riippumatta vikavirtasuojasta.
Standardit ja ”hulluksi” leimautuminen
Pyysin opettajaa selvittämään asiaa tarkemmin, ja myöhemmin iltapäivällä hän toi minulle kasan ST-korttien tulosteita, jotka käsittelivät asiaa yksityiskohtaisesti.
Sanoin, että luen ne tänään illalla. Kun lähdin monisteiden kanssa, kuulin opettajan humoristisesti toteavan toiselle opettajalle ”hullu”. En ottanut tätä pahalla – päinvastoin, se tuntui enemmänkin kohteliaisuudelta. Pidän siitä, kun saan käsiini tarkkoja standardeja ja dokumentteja, joiden perusteella asiat voidaan tehdä oikein, perustellusti ja turvallisesti.
Mitä tästä opin?
- Käyttöönottomittaukset kannattaa tehdä loogisessa järjestyksessä ja huolellisesti dokumentoiden.
- Ajattelu liian pitkälle voi joskus aiheuttaa epävarmuutta, vaikka oikea vastaus olisi jo tiedossa.
- Vikavirtasuojan vaikutus oikosulkuvirran mittaukseen ei ole yksiselitteinen asia – standardien lukeminen on paikallaan.
- ”Hulluuteni” on todennäköisesti juuri se ominaisuus, joka tekee minusta tarkan ja perusteellisen tekijän tällä alalla.
Loppujen lopuksi päivä oli erittäin opettavainen, ja nyt illalla tiedossa on ST-korttien syvällistä analysointia. Tätä vartenhan täällä opiskellaan – että ymmärrämme asiat syvällisesti, emme vain tee niitä rutiininomaisesti!
Vastaa