Tämä keskiviikko alkoi vahvasti sähkömoottoriteorian parissa. Kävimme läpi moottoreiden toimintaa ja niiden sähköisiä ominaisuuksia, mutta opettajan kiireellisen palaverin vuoksi jouduimme opiskelemaan asioita itsenäisesti. Tämä herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta lopulta onnistuimme kokoamaan tärkeimmät havainnot.
Sähkömoottorin tehot ja loistehon merkitys
Päivän keskeisiä keskustelunaiheita olivat:
- Pätöteho, loisteho ja näennäisteho – mitä ne tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat sähkömoottorin toimintaan.
- Kosinifii ja moottorin tehokkuus – miten loisteho vaikuttaa verkon kuormitukseen ja miten sitä voidaan kompensoida kondensaattoreilla.
- Loistehon vaikutus sähkölaskuun – totesimme, että kotitalouksissa sähköyhtiö laskuttaa vain pätötehon mukaan, mutta suurissa laitoksissa loistehosta voidaan periä erillinen maksu.
Vanhempi opettaja selitti havainnollisesti, miten kelat vastustavat virran muutosta, jolloin virta jää jälkeen jännitteestä. Vastaavasti kondensaattorit vastustavat jännitteen muutosta, jolloin jännite jää jälkeen virrasta. Näiden tietojen avulla ymmärsimme, miten loistehoa voidaan hallita lisäämällä kondensaattoreita, jotka korjaavat virran ja jännitteen vaihe-eroa.
Samalla sain selville, että sähkömittareissa oleva kVArh-merkintä ei tarkoita yksinkertaisesti kilovolttiampeerituntia, vaan kyseessä on reaktiivinen energia (kVARh). Tämä oli itselleni pieni oivallus, koska aiemmin olin mieltänyt sen väärin.
Teoria käytäntöön
Aamun teorian jälkeen siirryimme lounaalle ja sieltä suoraan käytännön harjoituksiin. Aloitin harjoittelemalla sähkökytkentöjen piirtämistä, mikä on tärkeä taito, kun haluaa dokumentoida kytkentöjä ja ymmärtää niitä paremmin.
Päivän kytkentätöihin kuului eilen aloittamani Shelly-releen ohjelmointi ja kontaktorikytkentä. Päätin tehdä ohjelmoinnin kotona valmiiksi, jotta vältyttäisiin turhilta jännitteellisiltä tilanteilta koulussa. Rakentamani testikehikko ei sisällä kaikkia sähköturvallisuuden kannalta olennaisia osia, kuten kunnollista suojakoteloa, joten tämä oli turvallisempi ratkaisu.
Samalla vaihdoin kytkennän johdon, joka aiemmin aiheutti minulle päänvaivaa. Nyt se oli asennettu oikein, ja kytkentä näytti hyvältä sekä siistiltä.
Itsenäinen harjoittelu – hyvä mutta ohjattuna vielä parempi
Opettaja oli suuren osan päivästä poissa HOKS-keskustelujen ja muiden palaverien vuoksi, joten työskentelimme varsin itsenäisesti.
Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta jäin pohtimaan, että tällaisesta itsenäisestä työskentelystä saisi enemmän irti, jos sen ohjeistaminen olisi ennakoitua ja suunnitelmallista. Kun yhtäkkiä pitää keksiä itselleen tekemistä ilman selkeää suuntaa, voi helposti syntyä tunne, että työskentely on hajanaista.
Kaiken kaikkiaan päivä oli opettavainen ja mukava. Teoria ja käytäntö tukivat hyvin toisiaan, ja sain tehtyä sekä kytkennät että ohjelmoinnin valmiiksi seuraavaa vaihetta varten. Huomenna päästään sitten jatkamaan Shellyn testauksella!
Vastaa