Tekijä: Touko

Perjantai oli hieman poikkeuksellinen opiskelupäivä, sillä kaikille yhteiset aineet, kuten ruotsi, englanti, matematiikka ja äidinkieli, eivät vielä olleet alkaneet. Koska henkilökohtaiset opetussuunnitelmat ja oppimisen tavoitteet eivät olleet valmiina, perjantai muuttui käytännössä vapaapäiväksi. Päätin käyttää ajan hyödyksi ja keskittyä järjestelyihin, kirjoihin ja tehtäviin, jotka veivät minua eteenpäin.

Harjoittelun voima – parempaa jälkeä jokaisella kerralla

Käytin päivän kirjojen selaamiseen, työvälineiden järjestelyyn ja johdotustehtävien piirtämiseen. Huomasin selvästi kehitystä omassa työskentelyssäni: jokainen tehtävä sujui edellistä paremmin, ja edellisten virheiden opit näkyivät selvästi lopputuloksessa. Aiemmat kumitettavat virheet vähenivät, ja viikonlopun aikana piirretyissä tehtävissä ei enää juuri ollut korjattavaa.

Motivaationi siistiin ja tarkkaan tekemiseen nousi entisestään. Oli palkitsevaa huomata, että kun saan rauhassa keskittyä ja käyttää aikaa, lopputuloksesta voi olla ylpeä. Tämä tunne vahvisti ajatusta siitä, että kiireinen ympäristö ei välttämättä ole ollut minulle sopivin. En ole ollut tympääntynyt työntekoon itsessään, vaan siihen, ettei aina ole ollut mahdollisuutta tehdä asioita rauhassa ja huolellisesti.

Tasapainon löytäminen nopeuden ja huolellisuuden välillä

Ymmärrän, että työelämässä on tilanteita, joissa asioita on tehtävä nopeasti ja tehokkaasti. Samalla opinnoissa – ja erityisesti tässä hetkessä – on tärkeää oppia, milloin kannattaa käyttää aikaa huolelliseen tekemiseen ja milloin riittää, että työ on ”tarpeeksi hyvä”. Tämä tasapaino on taito, joka vaatii kehittymistä, mutta huomaan jo nyt, että rauhassa tehty työ ei ole vain palkitsevaa – se myös vahvistaa itseluottamusta.

Oivallus omasta potentiaalista

Perjantain aikana opin itsestäni jälleen jotain uutta. Huomasin, että kyky keskittyä ja tehdä siistiä jälkeä antaa minulle erityistä motivaatiota ja kasvattaa ylpeyttä omasta tekemisestä. Kyse ei ole vain teknisestä osaamisesta, vaan myös siitä, että työssä on tilaa keskittyä ja löytää oma tapa edetä. Tämä auttaa minua ymmärtämään, miten voin tuoda parhaan version itsestäni esiin – sekä opinnoissa että myöhemmin työelämässä.

Katse kohti uutta viikkoa

Perjantai ei ollut ehkä perinteinen opiskelupäivä, mutta se antoi minulle mahdollisuuden rakentaa perustaa sekä teknisille taidoille että omalle oppimisen tavalleni. Kun viikko päättyi näin rauhallisesti, oli helppo siirtää ajatukset tulevaan. Uusi viikko tuo varmasti mukanaan lisää haasteita, mutta nyt tiedän, että voin luottaa omaan kehitykseeni ja kykyyni sopeutua tilanteeseen – askel kerrallaan.

Toisen päivän ilta kului jälleen opiskelun ja suunnittelun parissa, ja sain tehtyä useita tärkeitä päätöksiä. Ensimmäiseksi tajusin, että opintojen alkuvaiheessa minun kannattaa keskittyä käytännön asennustehtäviin painottuvaan tehtäväkirjaan. Vaikka toinen kirja, joka käsittelee sähköverkkojen teoriaa ja jakelujärjestelmiä, on varmasti hyödyllinen myöhemmin, se ei ole nyt ensisijainen prioriteetti.

Blogi portfolion muodossa

Pohdin myös, kuinka voisin parhaiten dokumentoida opintojani ja töitäni. Lopulta päätin rakentaa portfolion blogin muodossa. Tämä tuntuu luonnolliselta tavalta yhdistää oppiminen, itsereflektointi ja näkyvyyden rakentaminen. Blogi antaa mahdollisuuden paitsi seurata omaa kehitystä, myös jakaa oppimaani muiden kanssa.

Opiskelun tuoma positiivinen paine

Huomasin, että ryhmässä opiskelu ja opintojen aikataulutus auttavat minua keskittymään ja hyödyntämään potentiaalini paremmin. Yksin opiskellessa minulla on usein tapana ajautua sivuraiteille tai tuntea, että minun pitäisi olla muiden käytettävissä. Nyt opinnot tuovat positiivista painetta, joka auttaa priorisoimaan aikaa itselleni ja tavoitteilleni.

Selkeät piirustukset ja värikoodaus

Illan aikana harjoittelin sähkökaapeleiden reititysten piirtämistä ja yllätyin, kuinka loogisesti ja visuaalisesti siististi pystyn suunnittelemaan reitit. Päätin myös hankkia lisää kyniä, jotta voin värikoodata piirustukseni. Tämä tuo selkeyttä ja tekee työstä tarkempaa.

Otin käyttöön seuraavan värikoodauksen:

• Maadoituskaapeli: vihreä
• Nollakaapeli: sininen
• Jatkuvasti päällä oleva virtajohto: musta (lyijykynällä)
• Ohjatut vaihejohdot: punainen

Ohjatuilla vaihejohdoilla tarkoitan tässä yhteydessä kaapeleita, joissa ei ole jatkuvaa virtaa, vaan ne kulkevat esimerkiksi kytkimen kautta. Tämä systeemi tuntui heti selkeältä ja käytännölliseltä, ja uskon sen helpottavan tulevaa suunnittelua ja dokumentointia.

Illan oivallukset

Illan aikana ymmärsin, kuinka tärkeää on rakentaa omat työskentelytavat ja hyödyntää vahvuuksiaan. Selkeä suunnittelu ja looginen ajattelu auttavat tekemään myös monimutkaisista tehtävistä hallittavia. Lisäksi opin, että värikoodaus voi olla pieni mutta merkittävä tekijä järjestelmällisyyden ja työn tehokkuuden kannalta.

Kaiken kaikkiaan ilta oli rauhallinen mutta tuottelias. Opin, että opiskelun ei tarvitse olla pelkkää suorittamista – se voi olla myös omaa aikaa, jolloin voi keskittyä rauhassa siihen, mikä itseä kiinnostaa ja innostaa.

16.1.2025 pääsimme vihdoin aloittamaan opinnot työsalissa, joka oli vielä edellisenä päivänä ollut remontissa. Ensimmäinen päivä olikin vietetty väistötilassa, mutta nyt pääsimme tositoimiin – ja se toi heti uudenlaista energiaa opiskeluun.

Ensimmäinen tehtävä: kaapelien naputtelu

Työsalissa oli jaettu työpisteet, jotka muistuttivat suihkukopin kokoisia neliöitä. Seinät olivat lähes tyhjät, ja tehtävämme oli aloittaa kaapelien asennus. Jokainen sai oman pakettinsa TC-kiinnikkeitä, ja kaapelit haettiin varastosta. Tavoitteena oli tehdä siisti ja tilauksen mukainen kaapeliasennus seinälle.

Oma tehtäväni oli yksinkertainen mutta tarkkuutta vaativa: asensin kaapelin alhaalta ylös, tein 90 asteen kulman ja palasin takaisin alas 50 cm:n etäisyydellä nousevasta kaapelista. Kiinnikkeiden ja kaapelin piti olla suorassa, ja työstä otettiin aikaa – mikä sopi minulle kilpailuhenkisenä hyvin. Lopuksi tarkistin rivien suoruuden laserin ja seinälevyn saumojen avulla. Lopputulos oli siisti: kaapelit olivat suorassa kolmen millimetrin tarkkuudella, ja vaikka etäisyyden piti olla 50 cm, lopullinen mitta oli 48 cm. Pieni poikkeama, mutta siihen olin tyytyväinen.

Käytännön oppeja kaapeloinnista

Tässä tehtävässä opin erityisesti kaapelin käsittelyn ja kiinnityksen saloja. Kaapelit ovat usein kiemuraisia kelalta purettaessa, mutta oikeilla otteilla ja pienellä kärsivällisyydellä ne saa asettumaan siististi. Opin myös mittaamaan kaapelia tarkasti sen kyljessä olevien metrimerkintöjen avulla – asia, jonka toki tiesin ennestään, mutta nyt sille löytyi käytännön sovellus.

Harjoittelimme myös kaapelin kuorimista erilaisilla työkaluilla. Vaikka se oli tuttua puuhaa, huomasin uusia hyödyllisiä vinkkejä. Erityisesti putkimallinen kaapelinkuorintatyökalu yllätti tehokkuudellaan, kun työstimme rasioihin tulevia kaapeleita. Se on työkalu, joka menee ehdottomasti omalle hankintalistalleni.

Työkalut ja tulevat hankinnat

Päivän aikana keskustelimme myös tarvittavista työkaluista ja siitä, mistä niitä kannattaa ostaa. Tämä oli hyödyllinen osuus, sillä sähköalan työkalut ovat investointi, joka maksaa itsensä ajan mittaan takaisin, kunhan ne valitsee viisaasti. Suunnitelmissa on käydä maanantaina tietyissä liikkeissä hankkimassa tarpeellisia välineitä – odotan sitä innolla.

Päivän oivallukset ja tunnelmat

Tämä päivä vahvisti, kuinka paljon pidän käytännön tekemisestä. Ajanottaminen toi pienen kilpailuhenkisen lisämausteen työhön, ja oli palkitsevaa nähdä, kuinka siisti lopputulos syntyi omasta kädenjäljestä. Myös opettajan tapa antaa tilaa opiskelijoille löytää oma lähtötasonsa toimi hyvin – tehtävät olivat tarpeeksi yksinkertaisia mutta samalla kehittäviä.

Päivän oivallus oli, että pienillä asioilla, kuten kaapelin kiinnitystekniikalla ja oikeilla työkaluilla, voi olla suuri merkitys työn lopputuloksen ja tehokkuuden kannalta. Kärsivällisyys, tarkkuus ja oikea työkalupakki ovat ehdottomasti asioita, joita tulen arvostamaan näiden opintojen aikana.

Ensimmäinen koulupäivä sähköalan opinnoissa oli takana, ja illalla minulla oli harvinainen tilaisuus keskittyä rauhassa opiskeluun. Lapset eivät olleet kotona, joten päätin käyttää illan tutustumalla uuteen oppimateriaaliin ja kokeilla ensimmäisten tehtävien tekemistä.

Kirjat yllättivät positiivisesti – niiden rakenne oli todella kiinnostava. Lähes jokaisen aiheen yhteydessä oli kirjantekijän tekemä video, jossa hän kävi aiheen läpi selkeästi ja perusteellisesti. Tämä osoittautui aivan loistavaksi ominaisuudeksi kaltaiselleni malttamattomalle oppijalle. Pystyin etenemään omaan tahtiini, hyppäämään välillä videoihin ja palaamaan taas kirjan sivuille. Tällainen joustavuus teki opiskelusta miellyttävää ja tehokasta.

Pitkäaikainen kiinnostus sähköön

Vaikka vasta aloitin opinnot, minulla on pitkäaikainen kiinnostus sähköön. Jo pikkupoikana olin utelias kaikenlaista tekniikkaa kohtaan, ja työmailla olen aina seurannut tarkkaan, mitä sähköalan ammattilaiset tekevät. Kyselin kysymyksiä ja painoin mieleeni vastauksia – erityisesti silloin, kun ne tuntuivat järkeviltä. Tämä aiempi kokemus ja uteliaisuus ovat varmasti suurena apuna nyt opintojen edetessä.

Kun selasin kirjaa, huomasin, että sähköalan perusteet tuntuivat loogisilta ja selkeiltä – aivan kuten olin kuvitellutkin. Päätin aloittaa tehtävien tekemisen kirjan järjestyksessä, mikä antoi opiskelulle sopivan rytmin ja rakenteen.

Tehtävien tekeminen – terapeuttista keskittymistä

Tehtävien tekeminen oli yllättävän hauskaa ja samalla rauhoittavaa. Siinä oli jotain terapeuttista – tuntui hyvältä viettää aikaa asian parissa, joka oikeasti kiinnostaa. Sain käytyä reilusti teoriaa läpi ensimmäisen illan aikana, mikä antoi hyvän pohjan tuleville opintopäiville.

On totta, että osa oppikirjan sisällöstä oli suunnattu peruskoulunsa juuri päättäneille, joten mukana oli jonkin verran itsestäänselvyyksiä. Mutta toisaalta nämä asiat loivat hyvän pohjan syvempään oppimiseen. Oli hienoa huomata, kuinka sähköalan perusasiat rakentuvat loogisesti ja systemaattisesti – aivan kuin palapeli, jossa jokainen pala löytää paikkansa.

Illan oivallukset ja ajatukset

Illan suurin oivallus oli, että olen oikealla alalla. Sähkö on ollut kiinnostukseni kohteena vuosia, ja nyt voin viimein paneutua siihen syvällisemmin. Myös oppimateriaalien toimivuus vahvisti motivaatiota – tällainen tapa oppia sopii minulle erinomaisesti.

Tämä ilta oli muistutus siitä, kuinka tärkeää on varata aikaa asioille, jotka innostavat ja vievät eteenpäin. Opintojen aloittaminen ei ole vain uuden oppimista, vaan myös aikaa itselle ja mahdollisuus syventyä johonkin, mistä voi olla ylpeä. Ensimmäinen askel on otettu, ja tästä on hyvä jatkaa.

15.1.2025 astuin ensimmäisen kerran sähköalan opintojen pariin. Päivä alkoi klo 9, kun kokoonnuimme luokan kanssa koulun aulassa. Siitä siirryimme omaan luokkaamme, jossa kävimme läpi koulun käytäntöjä, järjestyssääntöjä ja yleistä kuvaa siitä, mitä tulevat opinnot pitävät sisällään.

Alku oli, kuten usein uusissa tilanteissa, hieman sekava. Mietin taas kerran, mihin olen itseni laittanut ja miten tästä selvitään. Tämä tunne on tullut tutuksi aiemminkin: pieni epävarmuus kuuluu uuden aloittamiseen. Silti tiedän, että asiat kyllä loksahtavat paikoilleen – kuten aina ennenkin. Kun miettii, että lukemattomat muutkin ovat olleet vastaavassa tilanteessa ja selvinneet, niin miksen myös minä?

Luokassa oli mielenkiintoinen yhdistelmä ihmisiä. Vaikka taustat ja lähtötasot vaihtelivat, yksi asia yhdisti kaikkia: kaikki olivat aikuisia. Oli mukavaa huomata, ettei ilmapiirissä ollut sitä teinimäistä hälinää, jota saattaisi kuvitella ammattikouluun liittyvän.

Päivä kului pitkälti käytännön asioihin perehtyessä. Kävimme läpi oppikirjat, joita tarvitaan – aluksi niitä on kaksi, ja ne pystyi lunastamaan saman tien. Myös työvaatteiden sovitus kuului ohjelmaan. Ensimmäinen päivä oli melko sekava, mikä oli odotettavissa, kun sekä opettaja että oppilaat vasta totuttelivat uuteen ryhmään ja ympäristöön.

Päivä päättyi ruokailun jälkeen yhden aikaan. Saimme ohjeet seuraavan päivän aikataulusta, mikä toi ainakin hieman selkeyttä tulevaan.

Päivän opit ja oivallukset

Ensimmäisestä päivästä jäi mieleen ennen kaikkea muistutus kärsivällisyyden merkityksestä. Uudet asiat vaativat aikaa, ennen kuin kokonaiskuva hahmottuu. Palaset loksahtavat paikalleen vähitellen, ja sen jälkeen voi alkaa keskittyä itse tekemiseen. Rohkeus kohdata uusi ja tuntematon on tärkeää, ja tästä päivästä jäi tunne, että asioilla on tapana järjestyä, kun antaa niille aikaa.

Positiivista oli myös luokkatovereiden monipuolisuus ja se, että ryhmän dynamiikka tuntui lupaavalta. Ensivaikutelma oli, että tästä voi tulla hyvä porukka, kunhan pääsemme kunnolla vauhtiin.

Näin tästä eteenpäin

Ensimmäinen päivä oli sekoitus uusia kasvoja, käytännön järjestelyjä ja alkujännitystä. Vaikka moni asia jäi vielä avoimeksi, tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Uusien alkujen kanssa tarvitaan malttia ja avoimuutta – ja niitä molempia varmasti riittää!