Blog

Tänään koulu alkoi mittaustentillä ja päättyi ryhmäkeskuksen järjestelyyn. Väliin mahtui painonappikytkennän rakentaminen ja kytkentätapojen hiomista. Päivän aikana opin paljon sekä omasta työskentelytavastani, että huolellisuuden merkityksestä sähköasennusten yhteydessä.

---

Mittaustentti – Käyttöönottomittauksen ohjeistus kollegalle

Aamu alkoi kirjallisella mittaustentillä, jossa tehtävänä oli laatia selkeät ohjeet kollegalle, joka lainaa käyttöönottotesteriä kesämökin sähköjen mittaamista varten. Ohjeessa piti kertoa:

• Mitä mittauksia tehdään?
• Mitä mittarin valintakytkimen asentoja käytetään?
• Miksi kyseinen mittaus tehdään?
• Mitkä ovat mittauksen sallitut arvot?
• Muut olennaiset asiat mittauksesta.

Tentti sujui kohdallani erinomaisesti – kaikki olennaiset asiat olivat mukana, ja palautetta saadessani opettaja totesi, että testi meni hyvin. Olin maininnut myös, että vikavirtasuojalla suojatuista ryhmistä ei tarvitse mitata oikosulkuvirtaa, mutta samalla kyseenalaistin tämän käytännön.

Tämä ei kuitenkaan vielä ollut ”lopullinen koe”, vaan jälleen yksi tasotesti, jonka perusteella arvioidaan, mitä vielä pitää opiskella. Tämä lähestymistapa tuntuu välillä turhauttavalta – joskus olisi kiva saada tentti tehtyä kerralla ilman lisätestejä. Toisaalta, ehkä jatkuva arviointi auttaa hahmottamaan asioita paremmin.

---

Painonappikytkennän rakentaminen

Seuraavaksi siirryin työpisteeseeni ja tein valmiiksi painonappikytkennän, jota olin suunnitellut jo aiemmin. Kytkennässä käytettiin sysäysrelettä, eli laitetta, joka muuttaa tilaansa joka kerta, kun painiketta painetaan.

Kytkentä tehtiin seuraavasti:

• Keskukselta vedettiin 5 × 1,5 mm² kaapeli jakorasialle.
• Jakorasiasta haaroitettiin johdot valaisimelle ja painonapeille.
• Keskukseen asennettiin sysäysrele, joka vaihtaa tilaansa jokaisen painalluksen jälkeen.

Johdotuksessa käytin selkeää logiikkaa:

• Ruskea johto – aina päällä oleva vaihe, joka menee kytkinten tuloliittimiin.
• Musta johto – painonapilta sysäysreleen kelalle palaava signaali.
• Valkoinen johto – releen ohjaama lähtö valaisimelle.
• Sininen johto – nolla.
• Kevi (kelta-vihreä) – maadoitus.

Johdinten värijärjestelmä oli itselleni looginen, eikä sekaannuksia syntynyt. Osasta kaapeleista poistin ylimääräisen johtimen, jotta kytkentä olisi selkeämpi. Opettaja huomasi tämän ja kysyi, olinko löytänyt jostain kaksisäikeistä 1,5 mm² kaapelia. Kerroin, että olin yksinkertaisesti vetänyt yhden johdon pois kolmijohtimisesta kaapelista.

Tämä tapa oli opettajan mielestä täysin hyväksyttävä, mutta hän muistutti, että käyttämätön johdin ei saa jäädä katkaistuksi kaapelin sisälle. Jos johtoa ei voi vetää pois, se pitää päättää esimerkiksi B-liittimeen tai X-liittimeen.

Kytkentä tarkistettiin ja hyväksyttiin. Kaikki johdot olivat siististi asennettuja, ja painonappikytkentä toimi juuri niin kuin pitikin.

---

Keskuksen johdotuksen viimeistely – Siisteys ratkaisee

Iltapäivällä siirryin toiseen koppiin tekemään isompaa keskusta, johon tuotiin 12 kaapelia. Tämän työn tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siisti ja looginen keskus.

Aloitin järjestämällä kaapelit paikoilleen ja asentamalla virtakiskot. Keskuksessa tarvittiin kolme kiskoa:

1. Maadoituskisko
2. Nollakisko
3. Vikavirtasuojan jälkeinen nollakisko

Kaapelit järjestelin siististi yläreunasta, mutta päivän lopussa alhaalta tulevat kaapelit vedin kiireessä vähän hutiloiden. Lopputulos ei ollut huono, mutta ei myöskään niin siisti kuin olisin halunnut. Päätin, että maanantaina teen koko keskuksen uudelleen, jotta saan lopputuloksesta täydellisen.

---

Oman työn arviointi ja palautteen hyödyntäminen

Jaoin keskuksesta kuvan Facebookin sähköasennusryhmään, ja sieltä tuli paljon hyvää ja asiallista palautetta. Ryhmässä huomattiin useita yksityiskohtia, jotka voisi tehdä vieläkin paremmin. Nämä vinkit aion ottaa huomioon, kun uudelleenjärjestelen keskuksen maanantaina.

Keskustelimme päivän aikana myös oikosulkuvirran mittauksesta, ja esitin opettajalle kritiikkiä siitä, että vikavirtasuojattujen ryhmien oikosulkuvirtaa ei tarvitse mitata. Pohdin, voiko tämä johtaa siihen, että johdonsuojakatkaisijan 0,4 sekunnin poiskytkentäaika ei toteudu, jos oikosulkuvirta ei ole riittävä.

Illalla kysyin asiasta myös sähköalan Facebook-ryhmässä ja sain asiantuntevia vastauksia, jotka auttoivat ymmärtämään asian paremmin. Tajusin seuraavana päivänä, että olin osittain väärässä, mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa.

---

Mitä opin tänään?

1. Hyvä dokumentointi on tärkeää sähköalalla
   • Mittaustentti osoitti, että selkeiden ohjeiden kirjoittaminen on yhtä tärkeää kuin mittausten suorittaminen itse.
2. Painonappikytkennän johdotus kannattaa tehdä systemaattisesti
   • Selkeä värijärjestelmä auttaa välttämään virheitä.
   • Käyttämättömät johdot pitää päätellä oikein, eikä niitä saa jättää irtonaisiksi.
3. Keskuksen johdotuksen siisteys vaikuttaa asennuksen laatuun
   • Kiireessä tehty työ näkyy lopputuloksessa.
   • Jos aikaa on, on parempi jättää työ kesken ja jatkaa seuraavana päivänä, kuin tehdä hutiloiden.
4. Facebook-ryhmät ja keskustelut ovat arvokas oppimisväline
   • Keskustelut kokeneempien ammattilaisten kanssa auttavat kehittämään omia taitoja.
   • Asiallinen palaute auttaa ymmärtämään, mitä voisi tehdä vielä paremmin.

---

Yhteenveto: Oppimista, tarkkuutta ja verkostoitumista

Tämä päivä toi paljon uutta tietoa ja kokemusta käytännön sähköasennuksista, mittaustekniikasta ja keskusten johdotuksesta. Sain varmistuksen siitä, että tarkkuus ja huolellisuus ovat avainasemassa, ja että kiireellä ei kannata hosua, vaan tehdä työ kunnolla ja järjestelmällisesti.

Samalla huomasin, kuinka hyödyllistä on kysyä neuvoja ja keskustella muiden sähköalan ammattilaisten kanssa. Hyvä palaute auttaa kehittämään omaa ammattitaitoa ja tekemään seuraavalla kerralla vieläkin parempaa jälkeä.

Tänään oli varsin monipuolinen päivä koulussa, sillä pääsin tekemään kolme eri harjoitustyötä:

1. Sähkökiukaan asennus ja kytkentä
2. Koolauksiin asennettavan jakorasian kiinnitys ja johdotus
3. Erilaisten sähköasennusputkien testaus ja kaapelinveto niiden läpi

Tavoitteena oli harjoitella käytännön sähköasennuksia eri ympäristöissä ja testata, miten eri kaapelointimenetelmät vaikuttavat työskentelyyn.

---

Sähköasennusputket ja niiden ominaisuudet

Ensimmäinen harjoitus käsitteli erilaisia sähköasennusputkia, joihin kaapeleita voidaan vetää. Käytin kolmea eri tyyppiä:

• Alumiininen sähköasennusputki – jäykkä, mutta kestää hyvin mekaanista rasitusta.
• Muovinen sähköasennusputki – perinteinen ratkaisu, kevyt ja helposti työstettävä.
• Kurttuputki (urutettu putki) – taipuisa, mutta huonosti asennettuna vaikeuttaa kaapelin vetoa.

Rakensin keskukselta alaspäin ensin yhden alumiiniputken, johon tein 90 asteen mutkan. Putken päihin asennettiin suojaholkit, jotka estävät alumiinin teräviä reunoja vahingoittamasta kaapelia.

Jatkoin muoviputkella seinän sisällä olevaan rasiaan ja sieltä edelleen kurttuputkella, jonka tarkoituksena oli testata kaapelinveto-ominaisuuksia. Opettajan ohjeesta tein tahallaan liian tiukan mutkan, ja kuten arvata saattoi, vetojousen sai vielä työnnettyä läpi, mutta kaapeli ei enää kulkenut mutkan läpi.

Tämän jälkeen oikaisin putken reitin, ja nyt kaapeli meni ongelmitta läpi. Tämä vahvisti sen, että kurttuputkea ei kannata asentaa liian jyrkille mutkille, sillä se tekee myöhemmästä kaapelivedosta tarpeettoman vaikeaa.

Tässä harjoituksessa jatkoin rasiasta irtojohtimilla (ML ja MK-johtimilla) seuraavaan jakorasiaan ja sieltä edelleen pistorasialle. Tämä oli hyvä tapa tutustua sähköasennusputkeen vedettävien yksittäisjohtimien käsittelyyn.

---

Sähkökiukaan asennus ja kytkentä

Toinen harjoitustyö oli sähkökiukaan kytkentä, jossa seurasin valmistajan ohjeita. Tosin kiukaan mukana ei ollut kytkentäkannen sisäpuolella ohjeita, joten ne piti etsiä valmistajan sivuilta. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että asennustyössä ei voi aina luottaa siihen, että kaikki ohjeet löytyvät paikan päältä.

Kiuas oli vain testikäytössä, eli se irrotetaan myöhemmin, joten asennuksen pysyvyys ei ollut olennaista. Kytkentä oli kuitenkin tärkeä harjoitus, sillä kiukaan kytkeminen eroaa tavallisista yksivaiheisista laitteista, ja siinä on otettava huomioon esimerkiksi:

• Oikean kaapelin mitoitus (riittävän paksu johdin virran kestävyyden varmistamiseksi).
• Maadoitus ja sen varmistaminen.
• Vaihejohtojen kytkentä valmistajan suositusten mukaan.

---

Jakorasian asennus koolaukseen

Kolmas harjoitustyö oli jakorasian asentaminen koolaukseen, eli seinän runkorakenteen sisään. Tämä oli erilainen työskentely-ympäristö verrattuna aiempiin, joissa jakorasiat on asennettu näkyville seinäpinnoille.

• Rasia asennettiin puurunkoon ennen kuin seinäpinta olisi kiinnitetty.
• Kaapelit tuotiin esiin sopivasta kulmasta, jotta ne olisi helppo työstää myöhemmin.

Tämä harjoitus auttoi hahmottamaan, miten sähköasennukset tehdään piiloon jääviin rakenteisiin, ja kuinka tärkeää on suunnitella kaapelireitit etukäteen.

---

Varaston ja työkalujen järjestelyä

Huomasin päivän aikana, että tavaroiden etsimiseen menee turhaa aikaa. Onneksi osa luokkakavereista päätti järjestellä tarvikevaraston, ja nyt sieltä löytyy esimerkiksi kytkimet ja pistorasiat helposti.

Itse järjestelin aamulla lainatyökalut, mikä aiheutti hetkellisesti pientä hämmennystä, kun ihmiset eivät tienneet, minne työkalut oli laitettu. Olin kuitenkin tarkkana ja ohjasin niitä etsiviä suoraan oikeisiin laatikoihin.

Huomenna aamulla on tarkoitus laskea työkalujen määrät ja tehdä niistä varastosaldot, jotta tiedetään, mitä on saatavilla ja kuinka monta kappaletta kutakin työkalua on. Sen jälkeen voin tulostaa laatikoihin tarrat, jotta työkalut löytyvät jatkossa vielä helpommin.

---

Mitä opin tänään?

1. Sähköasennusputkien ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi kaapelinvetoihin
   • Kurttuputki ei kestä jyrkkiä mutkia – se tekee kaapelivedosta mahdotonta.
   • Alumiiniputken päät on suojattava, jotta kaapeli ei vaurioidu.
   • Putkireitit kannattaa suunnitella etukäteen, jotta vetäminen onnistuu mahdollisimman sujuvasti.
2. Sähkökiukaan kytkentä vaatii tarkkuutta ja valmistajan ohjeiden lukemista
   • Kytkentäohjeet eivät aina ole suoraan saatavilla, joten niitä pitää etsiä ja tarkistaa ennen työn aloittamista.
   • Vaihejohtojen ja nollan oikea liitäntä on kriittistä, koska kiuas kuluttaa huomattavasti tehoa ja väärä kytkentä voi aiheuttaa vaaratilanteita.
3. Piiloon jäävät sähköasennukset pitää suunnitella huolella
   • Koolauksiin asennettavat jakorasiat täytyy sijoittaa niin, että johtojen reititys pysyy loogisena ja helposti työstettävänä myös silloin, kun seinäpinta on paikoillaan.
4. Työkalujen ja tarvikkeiden järjestys parantaa tehokkuutta
   • Tavaroiden etsiminen vei tähän asti turhaa aikaa. Nyt, kun varasto ja työkalut on järjestelty, työskentely nopeutuu huomattavasti.

---

Yhteenveto: Suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys helpottavat työskentelyä

Tänään sain tehtyä kolme harjoitustyötä, jotka auttoivat hahmottamaan sähköasennusten mekaanisia ja käytännön haasteita. Sähköasennusputkien valinta ja reititys vaikuttavat suoraan siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa asennus on myöhemmin.

Samalla sain lisää varmuutta kiukaan asennukseen ja kytkentään, mikä on tärkeä taito myöhempää työelämää ajatellen. Lisäksi työkalujen ja tarvikkeiden järjestely vei ison harppauksen eteenpäin, mikä tulee helpottamaan työskentelyä jatkossa.

Seuraavana aamuna tarkoituksena on viimeistellä työkalujen varastosaldot ja merkitä ne, jotta kaikki tarvittava löytyy helposti ilman turhaa säätöä.

Miksi sähkönsiirrossa käytetään korkeaa jännitettä?

Sähkönsiirto tapahtuu korkeilla jännitteillä (esim. 20 000 V tai 400 000 V), koska se vähentää tehohäviöitä ja parantaa siirron tehokkuutta. Mutta miksi näin tapahtuu? Perustellaan asia sähköalan peruskaavoilla.

Sähköteho ja jännitteen merkitys

Sähköteho lasketaan kaavalla:

\[ P = U \cdot I \]

missä:

• \( P \) on teho (watteina),
• \( U \) on jännite (voltteina),
• \( I \) on virta (ampeereina).

Tämä tarkoittaa, että sama teho voidaan siirtää joko korkealla jännitteellä ja pienellä virralla tai matalalla jännitteellä ja suurella virralla.

Johtimien resistanssi ja häviöt

Johtimilla on aina jonkin verran sähköistä vastusta \( R \), ja kun sähkövirta kulkee niiden läpi, syntyy häviöitä:

\[ P_h = R \cdot I^2 \]

missä:

• \( P_h \) on häviöteho (watteina),
• \( R \) on johtimen resistanssi (ohmeina),
• \( I \) on virta (ampeereina).

Tästä nähdään tärkeä asia: häviöt kasvavat virran neliössä. Jos virta kaksinkertaistuu, häviöt nelinkertaistuvat!

Korkea jännite vähentää häviöitä

Koska teho on vakio (\( P = U \cdot I \)), voidaan vähentää virran määrää nostamalla jännitettä. Pienempi virta tarkoittaa myös pienempiä häviöitä, koska häviöt riippuvat virran neliöstä.

Esimerkki:

• Jos sähkö siirretään 230 V jännitteellä, tarvitaan 4348 A virta, jotta voidaan siirtää 1 MW tehoa.
• Jos jännite nostetaan 400 kV:iin, tarvitaan vain 2,5 A virta saman tehon siirtämiseen.

Pienempi virta vähentää merkittävästi johtimien kuumenemista ja häviöitä, mikä tekee sähkönsiirrosta paljon tehokkaampaa.

Johtojen paksuus ja kustannukset

Suuri virta vaatisi erittäin paksut kaapelit, mikä olisi kallista ja epäkäytännöllistä. Korkea jännite mahdollistaa ohuempien ja kevyempien johtojen käytön, mikä vähentää kustannuksia ja helpottaa kaapelointia.

Miksi kotitalouksissa käytetään 230 V?

Vaikka korkea jännite on tehokas sähkönsiirrossa, se on myös vaarallinen. Kotitalouksissa käytetään 230 V, koska:

• Se on turvallisempi kuin korkea jännite.
• Se sopii hyvin kotitalouslaitteille.
• Jännite muunnetaan muuntajilla ennen jakelua.

Yhteenveto

• Korkeampi jännite mahdollistaa pienemmän virran, mikä vähentää siirtohäviöitä.
• Pienempi virta tarkoittaa ohuempia ja edullisempia kaapeleita.
• Pitkän matkan sähkönsiirto olisi mahdotonta matalalla jännitteellä suurten häviöiden vuoksi.
• Kotitalouksiin jännite muunnetaan turvalliselle tasolle ennen käyttöä.

Tästä syystä sähkö siirretään korkeilla jännitteillä ja muunnetaan matalajännitteiseksi vasta loppukäyttäjille.

Höpötin asiat myös videomuodossa, tekstinä alla.

Tänään aamupäivä kului teoriaopintojen parissa, kun kävimme läpi verkkokaapeleita ja niiden ominaisuuksia. Tutustuimme eri kaapelityyppeihin, kuten Cat5, Cat6, Cat7 ja Cat8, ja selvitimme, miten niiden tekniset erot vaikuttavat suorituskykyyn. Keskustelimme myös suojatun (FTP) ja suojaamattoman (UTP) kaapelin eroista sekä siitä, miksi nopeammissa verkkokaapeleissa parikierteen tiukkuus on kriittinen häiriönsuojauksen kannalta.

Parikierteen tehtävä on vähentää sähkömagneettista häiriötä ja estää signaalin heikkenemistä. Nopeampaa tiedonsiirtoa tukevissa kaapeleissa tämä on entistä tärkeämpää, minkä vuoksi esimerkiksi Cat7- ja Cat8-kaapeleissa käytetään tiukempaa parikierrettä ja parempaa suojamateriaalia. Samalla selvitimme lyhenteiden merkityksiä: FTP (Foiled Twisted Pair) tarkoittaa suojattua parikaapelia, kun taas UTP (Unshielded Twisted Pair) viittaa suojaamattomaan kaapeliin.

---

Käyttöönottomittauskoe ja voimalinjojen jännitteet

Koska olin ollut aiemmin poissa, tein aamupäivän aikana käyttöönottomittauskokeen, jonka muut olivat suorittaneet jo aiemmin. Koe olikin enemmän lähtötasotesti, ja sen tarkistamisen yhteydessä keskustelimme erilaisista sähköverkkojen perusperiaatteista.

Yksi kiinnostavimmista aiheista oli voimalinjojen jännite, ja pohdimme, miksi sähkö siirretään suurjännitteellä ja miksi kotitalouksissa käytetään vain 230 V jännitettä.

Lopputulos oli yksinkertainen mutta tärkeä:

• Suuremmalla jännitteellä voidaan siirtää suurempi teho samalla virralla.
• Jos koko matka kuljettaisiin 230 V jännitteellä, kaapeleiden pitäisi olla huomattavasti paksumpia ja sähkön siirtohäviöt kasvaisivat merkittävästi.
• Suuri jännite tarkoittaa pienempää virtaa samalla teholla, jolloin kaapelit eivät lämpene liikaa ja häviöt pysyvät hallinnassa.

---

Harjoitustyöt: Kruunukytkin ja liesirasian asennus

Iltapäivällä pääsin jatkamaan käytännön harjoituksia omassa kopissani. Suunnitelmanani oli tehdä kaksi tai kolme harjoitustyötä, ja lopulta ehdin toteuttaa kaksi kytkentää:

1. Kruunukytkimen (5-kytkimen) asennus
   • Tässä harjoituksessa yhdellä kytkimellä ohjattiin kahta valaisinta erikseen.
   • Tämä oli suhteellisen suoraviivainen kytkentä, mutta antoi hyvää harjoitusta kaapeleiden hallintaan ja johdotuksen selkeyteen.
2. Liesirasian ja voimavirtapistorasian kytkentä
   • Kytkin liesirasian, joka kytkettiin vikavirtasuojattomiin varokkeisiin, mikä oli täysin määräysten mukaista.
   • Samalla kytkin liesirasian jatkoksi voimavirtapistorasian, mikä antoi käytännön kosketuksen myös voimavirtakytkentöihin ja niiden oikeaoppiseen toteutukseen. Tämä ei enää menisi määräyksistä läpi, mutta toimii harjoitustyönä.

Päivän lopuksi kävimme opettajan kanssa läpi molemmat kytkennät, eikä niistä löytynyt huomautettavaa. Tämä oli hyvä merkki siitä, että olen alkanut saavuttaa tasaisemman ja varmemman työn jäljen.

---

Uusi mittari käyttöönottomittauksiin?

Opettaja mainitsi päivän päätteeksi, että aiemman vuosikurssin opiskelija myy käyttämättömäksi jääneen käyttöönottomittarinsa huokeaan hintaan. Mittari on vähällä käytöllä ollut ja hyväkuntoinen, ja koska hinta on alle puolet uuden vastaavasta, päätin, että voisin hyvin ostaa sen. Tällainen mittari on tärkeä työkalu sähköasentajan työssä, joten sen hankkiminen jo opiskeluaikana voi olla hyvä sijoitus tulevaisuutta ajatellen.

---

Mitä opin tänään?

Tämän päivän tärkein oppi liittyi sekä sähkötekniikkaan että omaan työskentelytyyliini.

1. Verkkokaapelien tekniset erot vaikuttavat merkittävästi niiden suorituskykyyn
   • Parikierteen tiukkuus vähentää häiriöitä, ja suojatut kaapelit tarjoavat paremman signaalin laadun.
   • FTP- ja UTP-kaapeleiden ero tuli selväksi, samoin syy siihen, miksi nopeampiin verkkoihin tarvitaan parempi suojaus.
2. Korkeamman jännitteen hyödyntäminen sähköverkossa pienentää häviöitä
   • Suurjännitteellä voidaan siirtää suurempi teho samalla virralla.
   • Tämä vähentää kaapeleiden lämpenemistä ja energiankulutusta pitkän matkan sähkönsiirrossa.
3. Käyttöönottomittaukset ovat systemaattinen prosessi
   • Mittausten tekeminen oikeassa järjestyksessä varmistaa, että kaikki tärkeät asiat tulevat tarkistettua.
   • Pöytäkirjan täyttäminen ei ole pelkkä muodollisuus, vaan auttaa havaitsemaan mahdolliset ongelmat ennen käyttöönottoa.
4. Olen tehokkaimmillani aikataulupaineen alla
   • Aamupäivän teoriaosuuden jälkeen sain päivän viimeisinä tunteina tehtyä kaksi suunnittelemaani harjoitustyötä.
   • Tämä muistutti siitä, että tavoitteiden asettaminen etukäteen auttaa keskittymään, vaikka aloittaminen joskus venyisikin.
5. Suunnitelmallisuus tekee opiskelusta tehokkaampaa
   • Kun päätän päivän tavoitteet etukäteen, on helpompi pitää yllä johdonmukaista työskentelyä.
   • Jatkuva tekeminen ja pienet onnistumiset kasvattavat varmuutta, ja tämä näkyy myös työnjäljessä.

---

Yhteenveto: Suunnitelmallisuus ja tehokkuus

Tänään sain taas hyvän muistutuksen siitä, että oppiminen ei tapahdu vain työskentelemällä, vaan myös keskusteluilla ja teoriapuolen ymmärtämisellä. Verkkokaapeleista opittu tieto syvensi ymmärrystä tietoliikenteestä, käyttöönottomittauskokeen tarkistaminen toi lisää varmuutta sähköjärjestelmien perusteista, ja käytännön harjoitukset opettivat, miten eri kytkennät tehdään siististi ja ammattimaisesti.

Tämä päivä vahvisti sen, että paras tapa edetä on tehdä suunnitelma ja seurata sitä, mutta samalla jättää tilaa myös joustavuudelle ja nopeille päätöksille.

Viikon sairastelujen suoma tauko opiskeluista sai minut miettimään, kuinka paljon olen jäänyt jälkeen ja mitä kaikkea olisi kirittävänä. Kuumeilu oli vienyt voimat, mutta paluu koululle tuntui kuitenkin yllättävän luontevalta. Käytännön työskentelyyn pääseminen heti aamusta oli paras tapa sukeltaa takaisin opiskelujen pariin.

Heti ensimmäiseksi viimeistelin kytkennän, jonka olin edellisellä viikolla aloittanut. Seuraavaksi siirryin uuteen haasteeseen: kytkinjärjestelmä, jossa käytettiin kahta 6-kytkintä ja yhtä 7-kytkintä. Tarkoituksena oli rakentaa kytkentä, jossa valoa voi ohjata mistä tahansa painikkeesta päälle ja pois – käytännössä sama idea, jolla valot toimivat vaikkapa pitkän käytävän molemmissa päissä ja puolivälissä.

Pientä säätöä ja korjauksia

Vaikka kytkentäkaaviot ovat tuttuja, onnistuin silti lukemaan 7-kytkimen takapuolella olevan kaavion väärin ja kytkemään johdot ristiin. Tämä tarkoitti ylimääräistä työvaihetta: purkamista ja uusien liitosten tekemistä. Samalla tuli taas kerran todettua, että huolellinen tarkistus ennen työn aloittamista säästää aikaa. Jos siihen parin wago-liittimen uudelleen kytkentään nyt aikaa tuhottomasti meni, mutta periaatteessa olisi voinut tehdä kerralla oikein.

Kun kytkentä oli valmis, tein käyttöönottomittaukset. Tarkistin asennuksen ensin jännitteettömänä ja sitten jännitteisenä, ja tulokset olivat kohdallaan. Tällä kertaa ei tullut yllätyksiä – kaikki oli odotusten ja määräysten mukaista.

Mitä tästä opittiin?

Vaikka tällainen “johtojen naputtelu ja vääntely pitkin pientä koppia” ilman varsinaista käyttötarkoitusta saattaa välillä tuntua puuduttavalta, jokainen toisto parantaa lopputulosta. Huomasin, että tällä kertaa mutkien tekeminen ja kaapelien reitittäminen sujui taas hieman nopeammin ja siistimmin kuin aiemmin.

Lisäksi palaute työn siisteydestä toi hyvän fiiliksen. Luokan avustaja totesi, että kytkennät ja keskus näyttivät siltä, miltä niiden kuuluukin näyttää. Tässä vaiheessa opinnot ovat vielä harjoittelua, mutta on hyvä tietää, että työn jälki alkaa jo muistuttaa ammattimaista tekemistä.

Yhteenveto: kärsivällisyys palkitaan

Tämä päivä muistutti siitä, että huolellisuus ja siisti työnjälki ovat sähköalalla tärkeitä asioita. Pienikin virhe kaavion lukemisessa voi tarkoittaa ylimääräistä korjaustyötä, mutta jokainen virhe on myös oppimisen paikka. Samalla huomaan, kuinka tärkeää on saada palautetta omasta tekemisestä – kun joku ulkopuolinen sanoo, että työ on tehty hyvin, se vahvistaa tunnetta siitä, että kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

Seuraavaksi odotan pääseväni haastavampiin kytkentöihin ja siihen vaiheeseen, jossa tekemisestä tulee entistä sujuvampaa.

Tänään oli jälleen monipuolinen ja opettavainen päivä koulussa, kun harjoittelimme upporasioiden asennusta ja tutustuimme käyttöönottomittauksiin. Päivän tehtävät eivät olleet vain teknisiä – ne vaativat myös tarkkaa silmää, loogista ajattelua ja pientä kilpailuhenkeä.

---

Upporasian asennukset ja kaapeloinnin harjoittelua

Harjoitus alkoi levyseinäkojerasioiden asentamisella harjoituskoppiin. Kytkimme kaapelit rasioihin ja rakensimme sähköpiirin ryhmäkeskukseen. Pääsimme myös käytännön tasolla tutustumaan keskusten ja sulakkeiden nimeämiseen sekä pistorasioiden merkintöihin.

Opin, että keskusten ja sulakkeiden numeroimiseen ei ole olemassa täysin vakiintunutta käytäntöä – ne numeroidaan kohdekohtaisesti. Tärkeintä on selkeys ja loogisuus, sillä keskusten määrät ja sijainnit vaihtelevat rakennuksittain. Oman harjoituskoppini ryhmäkeskus sai nimekseen RK3.2, ja sulakkeet merkittiin seuraavasti:

• Ryhmä 1: 1.1, 1.2, 1.3
• Ryhmä 2: 2.1, 2.2, 2.3

Pistorasioihin merkkasimme, mistä ryhmäkeskuksesta ja johdonsuojasta syöttö tuli. Tämä on kriittistä, jotta mahdollisissa huolto- tai vikatilanteissa voidaan helposti paikantaa, mistä sähkö tulee.

---

Käyttöönottomittaukset ja pöytäkirjat

Päivän aikana perehdyimme myös käyttöönottomittauksiin ja niistä tehtävään pöytäkirjaan. Huomasin, kuinka selkeä ja ohjaava tämä pöytäkirja on – kun se täytetään järjestyksessä, kaikki tarvittavat mittaukset tulee tehtyä oikeassa järjestyksessä ja huolellisesti. Toki itse mittaukset täytyy tehdä manuaalisesti, mutta hyvin suunniteltu dokumentointi vähentää virheiden mahdollisuutta.

Kotitehtäväksi saimme tutustua pöytäkirjan täyttöohjeisiin sekä katsoa oppikirjan liitteenä olevat videot käyttöönottomittauksista.

---

Piirustuksia ja teknisiä haasteita

Yhdessä vaiheessa pyysin opettajalta apua piirustehtävään, jossa kahden painikekytkimen välille tarvittiin useampinapainen kaapeli. Kun lisäsin kaapelin opettajan ohjeen mukaisesti, kaikki liitäntäpisteet saatiin kohdilleen. Tämä sai minut miettimään, oliko kyseessä kirjan tekijän tahallinen älykkyystesti vai vain huomaamatta jäänyt virhe. Joka tapauksessa tehtävä tarjosi hyvän oppimiskokemuksen.

---

Ruuveja, kärkityyppejä ja pieni moka

Teimme myös testin, jossa piti tunnistaa ruuvikannat ja määrittää niille sopivat kärkityypit. Opettaja lupasi pullakahvit täydet pisteet saaneelle, mutta valitettavasti jäin yhden pisteen päähän. En erottanut TX20– ja TX25-kärkiä toisistaan. Toisaalta sain henkisen lisäpisteen, kun huomasin opettajan merkinneen yhden vastauksen väärin – kyseessä oli PZ-kärki, ei PH, kuten opettaja oli kirjannut.

---

Päivän oivallukset

1. Nimeämisen merkitys: Selkeät merkinnät keskuksissa, sulakkeissa ja pistorasioissa tekevät työstä sujuvampaa ja turvallisempaa.
2. Kyseenalaistamisen taito: Opettajiin ei pidä sokeasti luottaa, mutta liiallinen kyseenalaistaminen voi joskus olla tarpeetonta – tämä on hienovaraista tasapainottelua.
3. Huolellisuus työssä: Oikein tehty työ – kuten tänään tarkistetut Vagoliittimeni – voi tuoda tyydytystä ja rakentaa itseluottamusta.
4. Oppimisen jatkuvuus: Pieniä yksityiskohtia, kuten PH2- ja PH2G-kärkien eroja, on tärkeää tutkia, sillä jokainen yksityiskohta voi tehdä käytännön työstä helpompaa.

---

Kohti seuraavia haasteita

Aloitin päivän lopuksi uuden työn, jossa kytkin valaisimen, kytkimen ja syötön ryhmäkeskukselta. Tämä tehtävä jäi odottamaan jatkoa, mutta jo nyt opin, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota kaapelin ja kytkennän esteettisyyteen ja selkeyteen.

Kotona keskityin myös portfolion hiomiseen – sen pitää olla maanantaiksi sellaisessa kunnossa, että voin esitellä sitä opettajalle. Olen jo pitkällä, mutta haluan tehdä siitä mahdollisimman huolitellun ja ammattimaisen. Tämä toimii hyvänä motivaattorina myös muulle oppimiselle.

Koulutuksen aikana olen oivaltanut monia asioita, joita aiemmin pidin itsestäänselvyyksinä – yksi näistä on sähköjohtojen vetäminen. Vaikka se voi ulkopuolisen silmin näyttää yksinkertaiselta, siihen liittyy lukemattomia tarkkuutta vaativia yksityiskohtia. Pieni poikkeama asennusohjeista voi vaikuttaa kaapelin kestävyyteen, turvallisuuteen ja toimivuuteen. Tämä on avain siihen, miksi sähköjohtojen vetäminen on koulutettujen ammattilaisten työtä.

---

Kaapelin taivutussäde – mistä on kyse?

Koulussa asensimme pistorasioita harjoituskoppiin, ja tehtävänä oli vetää MMJ 3 x 2,5 S -kaapeli jakorasiasta keskukseen. Palautteen perusteella huomioni kiinnittyi kaapelin taivutussäteisiin, jotka eivät olleet täysin määräysten mukaisia. Aloin pohtia, kuinka jyrkkiä kulmia kaapeliin voi sallia ja miksi tämä on niin tärkeää.

Illalla etsin lisätietoa ja löysin kaapelivalmistajan dokumentaation, jossa määriteltiin taivutussäteet:

• Minimitaivutussäde lopullisessa asennuksessa: 32 mm.
  Tämä tarkoittaa, että kaapeli saa taipua enintään 64 mm halkaisijaltaan olevan ympyrän ympärille. Taivutus tulee tehdä vain kerran, koska kaapeli ei kestä jatkuvaa uudelleentaivuttelua.
• Minimitaivutussäde asennuksen aikana: 100 mm.
  Asennettaessa kaapelia vedetään loivemmilla kaarilla, jotta kaapelin sisärakenne ei vaurioidu. Tämä tarkoittaa, että kaapeli saa taipua esimerkiksi 200 mm halkaisijaltaan olevan putken ympärille vedettäessä.

Nämä mittasuhteet tekevät selväksi, kuinka tarkkaa kaapelin käsittely on – erityisesti silloin, kun kyseessä on pysyvä asennus.

---

Miksi minimitaivutussäteitä tarvitaan?

Kaapelin taivutussäde suojaa sen sisäistä rakennetta. Liian tiukat kulmat voivat:

1. Vaurioittaa kaapelin johtimia tai eristystä. Tämä voi johtaa sähkönjohtavuuden heikkenemiseen tai jopa oikosulkuun.
2. Lyhentää kaapelin käyttöikää. Pienikin virhe taivutuksessa voi aiheuttaa ongelmia vasta vuosien päästä.
3. Heikentää turvallisuutta. Väärin asennettu kaapeli voi aiheuttaa palovaaran.

Kun kaapelia asennetaan, sen käsittelyssä on otettava huomioon paitsi taivutussäde, myös asennusolosuhteet. Esimerkiksi kaapelin vetäminen liian tiukasta kulmasta tai taivuttaminen seinärakenteiden sisällä väärin voi aiheuttaa piileviä vaurioita, joita ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

---

Ammattilaisen vastuu

Sähkömies, joka kytkee kaapelin päähän pistorasian tai jakorasian, ei voi tietää, miten kaapelia on käsitelty sen vedon aikana. Onko se taivutettu liian jyrkästi? Onko sitä painettu rakenteisiin vasaralla? Näitä virheitä ei voi jälkikäteen tarkistaa, mutta ne voivat vaikuttaa asennuksen turvallisuuteen ja toimivuuteen. Juuri tämä tekee sähköjohtojen vetämisestä ammattilaisten työtä – he tuntevat standardit ja ymmärtävät, miksi niistä ei voi poiketa.

---

Oma havainto: minimitaivutussäde ja estetiikka

Kun tein mittaustyökalun kaapelin taivutussäteen tarkistamiseksi, huomasin, että minimitaivutussäde ei aina tuota esteettisesti miellyttävää lopputulosta. Taivutus on loivempi kuin miltä ”nätti” kulma ehkä näyttäisi. Tämä on kuitenkin turvallisuuskysymys: määräysten mukainen kulma varmistaa kaapelin kestävyyden ja toimivuuden, vaikka se ei olisi täydellinen silmälle.

---

Pohdintaa ja vinkkejä

• Älä oikaise turvallisuudessa. Kaapelin taivutussäde on tekninen rajoite, jota ei pidä aliarvioida.
• Kysy ammattilaiselta. Jos olet epävarma, miten kaapelia tulisi käsitellä tai asentaa, on aina parempi kääntyä ammattilaisen puoleen.
• Opi tuntemaan työkalut ja säännöt. Esimerkiksi kaapelin taivutussäteiden mittaamiseen voi käyttää yksinkertaisia itse tehtyjä työkaluja.

Tämä oivallus korosti minulle, kuinka tärkeää on ymmärtää myös ne säännöt, jotka aluksi tuntuvat liiallisilta. Sähköasennuksissa yksityiskohdat ratkaisevat – ja juuri siksi ne ovat sähkömiesten töitä.

Työkalulaukun valinta on yllättävän monimutkainen prosessi. Sen tulee olla sopivan kokoinen, käytännöllinen ja mukava kuljettaa, mutta samalla sen pitäisi vastata moniin tarpeisiin: työkalujen, opiskelutarvikkeiden ja henkilökohtaisten tavaroiden säilytykseen. Kun laukku toimii sekä opiskelussa että työssä, oikean valinnan tekeminen on erityisen tärkeää. Kerron nyt omasta kokemuksestani ja siitä, miten löysin itselleni lähes täydellisen laukun.

---

Ensimmäiset vaatimukset: monikäyttöisyys ja kuljetettavuus

Lähtökohtana oli löytää laukku, joka toimii koulun ja kodin välisessä kulkemisessa mutta sopii myös pienissä työsalikopeissa käytettäväksi. Lisäksi sen täytyi olla tarpeeksi tilava, jotta siihen mahtuisi työkalujen lisäksi läppäri ja kirjat – kaikki yhdessä paketissa. Koska pidän yleensä läppärilaukuista, ajattelin ensin valita repun, mutta myös modulaariset työkalupakkijärjestelmät, kuten Sortimo, houkuttelivat. Näiden yhdistäminen oli kuitenkin haastavaa, sillä pakit ovat yleensä hankalia kantaa mukana koulun ja kodin välillä.

Olin aiemmin kokeillut pientä sähkömiehen pakkia, jonka olin ostanut alun perin eväslaukuksi. Sen tilavuus ei kuitenkaan riittänyt koulutarvikkeiden ja kaikkien tarvittavien työkalujen kuljettamiseen. Halusin laukun, joka vähentäisi ylimääräistä säätämistä: kaiken pitäisi kulkea mukana kerralla.

---

Kauppakierros ja vaihtoehtojen vertailu

Päätin kiertää lähikauppoja ja vertailla erilaisia vaihtoehtoja. Kävin Starkilla, K-Raudassa, Motonetissä ja Julassa, ja jokaisessa kaupassa oli omat erityispiirteensä.

1. Stark
   Löysin Stanley FatMax -repun, joka vaikutti erittäin hyvältä. Siinä oli tilaa sekä työkaluille että läppärille, ja lokeroiden järjestys oli selkeä. Repun hinta oli noin 90 euroa. Se tuntui mukavalta selässä, mutta päätin jatkaa vertailua ennen ostopäätöstä.
2. K-Rauta
   Täältä löytyi samanlainen Stanley FatMax, mutta myös edullisempi Ironside-reppu, jonka hinta oli 70 euroa. Ironside-repussa oli vähemmän lokerotilaa, mutta sen ulkopuolella oli avotasku, joka oli kätevä lisä. Tämä teki päätöksestä entistä vaikeamman.
3. Motonet ja Jula
   Näissä liikkeissä tarjolla oli lähinnä avopakkeja ja perinteisiä työkalulaukkuja, jotka eivät tällä kertaa vastanneet tarpeitani. Ne olisivat kuitenkin hyviä vaihtoehtoja silloin, kun työkalut on tarkoitus säilyttää paikallaan.
4. Jula
   Lopulta löysin Julasta laukun, joka täytti lähes kaikki vaatimukseni: siihen mahtui läppäri, kirjat ja työkalut. Yllätyin positiivisesti myös hinnasta – vain 49 euroa. Vaikka laukku ei ole reppu, vaan olalla kannettava, se vaikutti käytännölliseltä ja sopivalta kokeiltavaksi.

---

Työkalujen valinta: laadun ja hinnan tasapaino

Työkalujen hankkimisessa liikuin samoissa liikkeissä. Erityisesti Biltema, Motonet ja Jula ovat hyviä paikkoja ostaa edullisia eristettyjä ruuvimeisseleitä, mutta näissäkin pitää olla tarkkana laadun suhteen. Halvimmat vaihtoehdot eivät aina ole paras valinta, mutta joskus edullinenkin työkalu voi yllättää positiivisesti.

Olen oppinut, että kannattaa panostaa erityisesti työkaluihin, joita käyttää päivittäin, kuten ruuvimeisseleihin. Harvemmin tarvittavat, kuten PH3-meisselit, voi hankkia edullisemmin, koska niiden käyttö on satunnaista. Tärkeintä on, että oikea työkalu löytyy aina kun sitä tarvitaan – huonollakin työkalulla työn saa tehtyä, mutta väärällä työkalulla ei.

---

Lopullinen valinta ja ensimmäiset kokemukset

Päädyin ostamaan Julasta löytämäni laukun, joka vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan erinomaiselta. Vaikka se ei ole täydellinen ratkaisu – esimerkiksi selkäreppua olisin pitänyt mukavampana – se kuitenkin täyttää tämän hetken tarpeeni. Laukkuun mahtuu kaikki tarvittava, ja sen saa helposti olalle ja autoon mukaan. Nyt tarkoitukseni on testata laukkua pari viikkoa ja katsoa, miten se toimii käytännössä.

---

Pohdintaa ja vinkkejä työkalulaukun valintaan

• Tunnista tarpeesi: Mieti, missä käytät laukkua ja mitä sen täytyy sisältää.
• Kokeile ennen ostoa: Testaa laukku kaupassa, jotta tiedät, miten se istuu olalle tai selkään.
• Panosta monikäyttöisyyteen: Laukku, johon mahtuvat sekä työkalut että opiskelutarvikkeet, säästää aikaa ja vaivaa.
• Kysy kokemuksia: Keskustele opettajien ja kokeneempien kollegoiden kanssa. He voivat suositella toimivia ratkaisuja.

Työkalulaukun valinta on tavallaan myös osa pidempää oppimisprosessia – se auttaa hahmottamaan omia työtapoja ja tarpeita. Vaikka lopullinen ratkaisu vaatiikin vielä käytännön kokeilua, olen tyytyväinen siihen, että löysin tässä vaiheessa itselleni sopivan vaihtoehdon. Seuraavat viikot näyttävät, kuinka hyvin tämä laukku palvelee arjessa.

Tänään harjoittelimme pistorasioiden asennusta työsalin harjoituskoppiin. Tehtävänä oli asentaa kaksi kaksiosaista pistorasiaa, jotka yhdistettiin jakorasiaan. Jakorasiasta vedettiin yksi MMJ 3 x 2,5 S -kaapeli keskukseen, jossa se kytkettiin 16 A sulakkeen ja vikavirran taakse. Työ oli käytännönläheistä ja antoi hyvän kuvan siitä, millaista pistorasioiden asentaminen on oikeassa ympäristössä.

Kytkennän eteneminen ja palaute

Sain tehtyä kytkennät noin tunnissa. Palautteen mukaan jälki oli pääosin hyvää, mutta kehityskohtia löytyi. Tässä tärkeimmät huomiot ja opit:

1. WAGOliittimien asennussuunta: Jakorasiassa olevien wagoliittimien kärjet olisi hyvä asentaa ylöspäin, jotta mahdollinen vesi pääsee valumaan pois liittimistä, eikä jää liittimen sisälle.
2. Johtojen taivutussäteet: Noudatin taivutuksissa kolme kertaa kaapelin säteen sääntöä, mutta lopputulos jäi hieman liian pyöreäksi. Siistimpi vaikutelma syntyisi tiukemmilla 90 asteen kulmilla.
3. TC-kiinnikkeet: Kiinnikkeet oli pääosin asennettu hyvin, mutta joukossa oli yksi vinoon mennyt. Huolellisempi kiinnitys olisi parantanut yleisilmettä.
4. Johdon kuoriminen: Yksi kaapeli oli kuorittu hieman liian lyhyeksi, ja uloin suojakerros jäi juuri ja juuri riittämättömäksi. Olisi ollut parempi tehdä kuorinta uudestaan, mutta sain tilanteen ratkaistua vetämällä kuoren varovasti lähemmäksi.

Käyttöönottomittaukset

Asennuksen jälkeen teimme käyttöönottomittaukset, mikä oli erinomainen tilaisuus oppia sähköasennusten turvallisuuden varmistamisesta. Mittaukset etenivät seuraavasti:

1. Jännitteettömyyden varmistus keskuksesta.
2. Suojajohtimen jatkuvuuden mittaus – Varmistetaan, että maadoitus on kunnossa.
3. Eristysvastusmittaukset – tulokset olivat sallituissa rajoissa. Kaapeleissa ei siis ollut mittauksen perusteella eristevaurioita.

Kaikki mittaukset sujuivat hyvin, ja saimme varmuuden siitä, että asennus oli turvallinen ja käyttökelpoinen.

Päivän opit

Tänään opin, että pelkkä määräysten noudattaminen ei aina riitä – työn jäljen tulee myös näyttää hyvältä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että:

• Johtojen taivutuksissa ja kiinnityksissä esteettisyys on tärkeä osa ammattitaitoa.
• Asennustöissä pieni tarkkuus ja huolellisuus ratkaisevat paljon – esimerkiksi oikean pituisen kuorinnan merkitys on suurempi kuin aluksi ajattelisi.

Lisäksi harjoittelimme tunnistamaan erilaisia ruuveja ja niiden kantoja puuhun kiinnitettyinä. Tämä oli yksinkertainen mutta hyödyllinen testi, sillä oikeiden ruuvien ja työkalujen valinta on tärkeä osa tehokasta työskentelyä.

Yhteenveto

Tämä päivä muistutti siitä, että oppiminen ei ole vain teknisten taitojen kehittämistä – se on myös silmän harjaannuttamista ja yksityiskohtiin keskittymistä. Jokainen työvaihe ja virhe opetti jotain uutta, ja se on juuri tämänkaltaisten tehtävien suurin arvo. Asentaminen ja mittaukset antoivat vahvan pohjan tuleville harjoituksille, ja huomaan kehittyväni askel kerrallaan tarkemmaksi ja itsevarmemmaksi.

Maanantaina suuntasimme jälleen työsaliin, mutta päivä alkoi työkaluhankintoihin tutustumalla. Kiersimme useita liikkeitä: Würth, Metaplan, Suomen Mittalaite- ja elektroniikkatukku. Jokaisella oli omat vahvuutensa, mutta myös selkeät eroavaisuutensa hinnoittelussa ja asiakaskokemuksessa.

Työkalujen hintavertailua ja oppia hankinnoista

Metaplan vaikutti erittäin kilpailukykyiseltä hinnoittelussaan ja oli samalla käyttäjäystävällinen. Würth puolestaan oli tuttu tapaus – hinnat vaihtelevat reilusti, ja jopa perushintojen löytäminen voi olla hankalaa, koska yrityksille on omat hinnoittelumallit. Tämän olen oppinut työelämässä: Würthillä kannattaa olla tarkkana, sillä heräteostosten tekeminen voi tulla kalliiksi. Tokmannilla käyminen jälkikäteen usein paljastaa, kuinka paljon tuli maksettua ”liikaa”.

Koska minulla oli jo valmiiksi työkalut aiemman urani jäljiltä, uusia hankintoja en juuri tarvinnut. Ehdotin kuitenkin opettajalle, että Würthiltä kannattaisi pyytää selkeä lista työkaluista ja niiden hinnoista. Näin vältetään epäselvyydet ja voidaan tehdä yhteistilaukset järkevämmin. Tämä idea otettiinkin käyttöön, ja lopulta opettaja hoiti keskitetyt tilaukset ryhmän puolesta.

Työvaatteet ja kengät – käytännöllistä mutta ei luksusta

Päivän aikana sovitimme myös työvaatteita ja -kenkiä, jotka koulu tarjoaa opiskelijoille. Työvaatteet vaikuttivat asiallisilta ja tarkoitukseen sopivilta. Työkengät sen sijaan eivät täysin vastanneet odotuksiani. Olin haaveillut hengittävistä kengistä työsalityöskentelyyn, mutta tarjolla oli halvimmat mahdolliset vaihtoehdot, jotka eivät olleet erityisen hengittävät. Ne toimivat kuitenkin yleiskäytössä, etenkin tilanteissa, joissa vuorotellaan sisä- ja ulkotöiden välillä. Työsalityöskentelyssä ne todennäköisesti johtavat hikisiin jalkoihin, mutta siihen on sopeuduttava. Siis käytettävä käytännössä muita kenkiä.

Illalla: oman portfolion rakentaminen

Päivän päätteeksi siirryin henkilökohtaisempiin projekteihin. Olin jo pitkään suunnitellut oman portfolion rakentamista, ja nyt otin koulun innoittamana ensimmäiset konkreettiset askeleet. Rekisteröin nettiosoitteen, asensin WordPressin ja aloitin turhien ominaisuuksien karsimisen. Tavoitteena on saada portfolio näyttämään yksinkertaiselta, nopealta ja käytännölliseltä – juuri sellaiselta, että se tukee niin opiskelua kuin työuraakin.

Päivän oivallukset ja opit

1. Työkalujen hankinta vaatii suunnittelua. On tärkeää tietää, mitä tarvitsee, vertailla hintoja ja välttää heräteostoksia.
2. Työvaatteissa ja -kengissä kannattaa painottaa käytännöllisyyttä. Kaikkea ei voi saada täydellisenä, mutta on tärkeää ymmärtää, mitä ominaisuuksia arvostaa eniten.
3. Portfolioon panostaminen kannattaa. Se ei ole vain opiskeluprojekti, vaan myös tärkeä työkalu tulevaisuutta varten.

Katse eteenpäin

Tämä päivä oli hyvä muistutus siitä, että pienillä asioilla – kuten työkalujen järkevällä hankinnalla tai portfolioon panostamisella – voi olla suuri vaikutus pitkällä aikavälillä. Opinnoissa käytännön ja suunnittelun yhdistäminen tuntuu olevan avainasemassa, ja tämä ajatus ohjaa myös omia projektejani. Nyt on aika jatkaa keskittyen sekä oppimiseen että oman osaamisen esille tuomiseen.