Kategoria: Yleinen

Maanantai alkoi tällä kertaa hieman teoriapainotteisemmin, sillä teimme heti aamusta toisen sähköalan opettajan laatiman kokeen. Kokeen aiheena olivat erilaiset sähkölaskut, joissa hyödynsimme peruskaavoja, kuten Ohmin lakia.

Tarkistimme kokeen yhdessä, ja siitä syntyikin mielenkiintoisia keskusteluja. Vaikka keskustelu painottui pitkälti minun ja opettajan väliseksi, nousi esiin ajatuksia, jotka herättivät pohdintaa myös muissa.

Yksi mielenkiintoinen keskustelu koski tilannetta, jossa 55 watin hehkulampun jännitteen laskiessa virta yllättäen kasvaisikin suureksi. Laskennallisesti tämä ei ole mahdollista, jos oletukset ovat oikein, mutta jos lähdemme siitä ajatuksesta, että lampun teho pysyy aina 55 watissa, niin silloin toki virran on pakko kasvaa jännitteen laskiessa. Tämä liittyi opettajan huomioon siitä, että joskus auton tyhjentyneen akun takia jännite laskee käynnistettäessä, mikä voi vaurioittaa ajovaloja.

Itse kuitenkin pidin kiinni teoriastani, jonka mukaan kyse ei ole siitä, että lampun teho pysyisi aina vakiona, vaan siitä, että teho on jännitteen ja virran tulo. Hehkulampun nimellisjännitteellä ilmoitettu teho pätee vain kyseisellä jännitteellä. Keskustelu jäi siis tavallaan auki, mutta herätti hyvää pohdintaa siitä, miten sähköopissa oletukset vaikuttavat laskuihin ja käytännön tilanteisiin.

Iltapäivällä siirryimme moottoriasioiden teoriaan toisen opettajan johdolla. Tällä kertaa keskityimme taajuusmuuttajien ominaisuuksiin ja kytkentöihin. Tämä oli erityisen mielenkiintoista, sillä pääsimme tutkimaan käytännössä, miten taajuusmuuttaja toimii ja mitä kaikkea sen asetuksilla voidaan säätää.

Huomasin päivän aikana, että tällaisessa työpajamaisessa opiskelutavassa ne, jotka osallistuvat aktiivisesti, saavat opetuksesta eniten irti. Sivusta seuraajat eivät välttämättä saa yhtä syvällistä ymmärrystä aiheesta. Mainitsin tästä opettajalle, ja hän totesi viisaasti, että niinhän se opetuksessa usein on – aktiivinen osallistuminen tuo aina eniten oppia.

Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvä ja positiivinen fiilis. Teoria ja käytäntö tukivat toisiaan, ja vaikka kaikki asiat eivät välttämättä ratkenneet täysin, syntyi hyviä keskusteluja ja uusia näkökulmia sähköopin periaatteisiin.

T568A ja T568B kaapelointistandardien historia liittyy tietoverkkojen kehittymiseen ja erityisesti Ethernet-kaapelointiin. Nämä standardit määrittelevät, miten kahdeksanjohtimiset Ethernet-kaapelit (RJ45-liittimellä varustetut Cat5, Cat5e, Cat6 jne.) kytketään johdonmukaisesti, jotta verkkolaitteet voivat kommunikoida luotettavasti.

Tausta ja kehitys

1980-luvulla, kun Ethernet-verkot yleistyivät, tarvittiin standardoitu tapa johdottaa verkkoja, jotta eri valmistajien laitteet toimisivat yhteen. Yhdysvaltain Telecommunications Industry Association (TIA) ja Electronic Industries Alliance (EIA) kehittivät 1990-luvun alussa TIA/EIA-568-standardin, joka määritteli verkkokaapelien rakenteen ja kytkentätavat.

Vuonna 1991 julkaistiin alkuperäinen TIA/EIA-568-standardi, joka sisälsi ensimmäiset määritelmät parikierrettyjen kaapelien kytkennälle. Tästä kehittyivät edelleen kaksi yleisimmin käytettyä kaapelointityyppiä:

• 568A (virallisesti T568A)
• 568B (virallisesti T568B)

568A vs. 568B – mikä ero niillä on?

• 568A oli alun perin suositeltu julkishallinnon verkoille ja se oli myös Yhdysvaltain liittovaltion hallinnon (Federal Government) ensisijainen standardi.
• 568B perustui vanhempaan AT&T 258A -kaapelointimalliin ja yleistyi nopeammin kaupallisissa verkoissa, erityisesti yksityisellä sektorilla Yhdysvalloissa.

Teknisesti 568A ja 568B ovat sähköisesti identtisiä, mutta niiden johdinparien järjestys on eri. Tästä syystä eri standardien sekoittaminen voi aiheuttaa ristiriitoja verkon toiminnassa.

Miksi kaksi eri standardia?

Alun perin 568A oli tarkoitus olla yleisesti käytössä, mutta koska monilla organisaatioilla oli jo käytössä AT&T:n vanha 258A-kaapelointi (joka vastaa 568B:tä), TIA päätti sisällyttää myös 568B:n osaksi standardia. Näin varmistettiin yhteensopivuus vanhojen järjestelmien kanssa.

Kumpi on yleisempi tänä päivänä?

• Pohjois-Amerikassa 568B on yleisempi, koska se vastasi aiempia käytäntöjä yritysverkoissa.
• Euroopassa ja julkisella sektorilla 568A on ollut laajemmin käytössä, koska se oli alkuperäinen suositus.
• Poikkeukset: Kiinteistöjen sisäisessä kaapeloinnissa voidaan käyttää joko 568A:ta tai 568B:tä, mutta kaapelin molemmissa päissä tulee olla sama standardi, ellei tarkoituksena ole tehdä ristikytkentäkaapelia (crossover).

Johtopäätös

568A ja 568B syntyivät standardoinnin tarpeesta ja eri historiallisista käytännöistä, mutta nykyään niiden ero on lähinnä käytännöllinen – kumpaa tahansa voi käyttää, kunhan pysytään johdonmukaisina.

Tällä viikolla pääsin osallistumaan mielenkiintoiseen projektiin koulussamme. Maanantaina saavuin kouluun hieman tavallista myöhemmin aamun muiden menojen vuoksi. Saavuttuani kysyin opettajalta, jatkanko moottorinohjausboksin rakentelua vai onko hänellä minulle muita tehtäviä mielessä. Hän ehdotti osallistumistani projektiin, jossa erääseen luokkahuoneeseen tehtäisiin sähkö- ja verkkopäivityksiä. Lähdin innolla mukaan ryhmään, joka työskenteli näiden muutosten parissa.

Tehtäväni projektissa

Minulle annettiin vastuulleni asentaa kaapelikouru sekä kytkeä tietoliikennekaapin kaapelit. Ryhmämme muut jäsenet vetivät tietoliikennekaapelit oikeisiin paikkoihin. Aloitin sahaamalla kaapelikourun 45 asteen kulmaan, ja yhdistämällä kaksi tällaista pätkää sain aikaan siistin 90 asteen kulman. Vaikka kourun olisi voinut sahata myös suoraan, pidin jiirisahausta fiksumpana ratkaisuna. Vaihtoehtona olisi ollut käyttää kulmapalaa, mutta se olisi lisännyt saumojen määrää yhdestä kahteen, enkä pitänyt tätä parempana vaihtoehtona.

Aluksi suunnittelin kiinnittäväni kourun kroppaamalla, mutta huomasin seinän olevan lastulevyä, vaikka se näyttikin betonilta ja sijaitsi betonipalkin vieressä. Tämän vuoksi päätin ruuvata kourun suoraan seinään. Kävin myös hakemassa sopivan pituisia ruuveja, sillä en halunnut käyttää liian pitkiä ruuveja seinässä, jonka sisällä saattaisi kulkea kaapeleita tai muuta tärkeää.

Yhteistyön merkitys

Sovimme tietoliikennekatkoksen seuraavaksi päiväksi ja valmistelimme kytkimen liittämällä RJ45-liittimet kaapeleiden päihin. Päivä oli erittäin opettavainen. Työskentely ryhmässä saman projektin parissa siten, että jokaisella oli oma vastuualueensa, kehitti tärkeitä taitoja. Vaikka en oppinut mitään täysin uutta, yhteistyö ja käytännön tekeminen vahvistivat osaamistani ja antoivat varmuutta tuleviin projekteihin.

Lopuksi

Tämä projekti muistutti jälleen kerran, kuinka tärkeää on käytännön kokemus ja yhteistyötaidot. Jokainen projekti tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää itseään, vaikka tehtävät olisivatkin ennestään tuttuja. Odotan innolla seuraavia haasteita ja projekteja, joissa voin hyödyntää oppimiani taitoja ja kehittyä edelleen.

Perjantain pajapäivä toisen sähköalan opettajan johdolla oli jälleen mielenkiintoinen ja informatiivinen kokonaisuus. Päivän aikana jatkoin tuuletusautomatiikkakytkentäni parissa, jonka pariin olimme jo aiemmalla pajapäivällä sukeltaneet.

Tuuletusautomatiikan päivityksiä

Olin tehnyt muutoksia pinnijärjestyksen osalta ja vaihtanut myös näytön ohjauksen käyttämään I²C-sarjaväylää (Inter-Integrated Circuit, I2C). Tämä tarkoitti sitä, että näyttö vaatii jatkossa vain kaksi johdinta (SDA ja SCL) virransyöttöjohtojen lisäksi, kun aiemmin johdinten määrä oli moninkertainen. Tämä yksinkertaistus helpottaa sekä kytkentöjä että vianetsintää.

Kävimme läpi myös vanhan tuuletusautomatiikan mahdollisia vikakohtia, jotta voimme jatkossa rakentaa järjestelmän vieläkin luotettavammaksi. Päivän jälkeen piipahdin Triopakissa hakemassa muutaman kondensaattorin ja hieman nauhakaapelia, joita saatan tarvita tulevissa projekteissa.

Yleismittarin kalliit sulakkeet

Ostin myös Fluke 179 -yleismittariini uudet sulakkeet vanhojen tilalle. Sulakkeiden hinta yllätti:

• 11A:n sulake maksoi noin 18 €
• 440 mA:n sulake oli noin 13 €

Vaikka tämä ei ole kohtuuton hinta turvallisuuden takaamiseksi, virhekytkennällä voi helposti polttaa parinkymmenen euron sulakkeen sekunnissa. En edes muista tarkkaan, milloin nämä sulakkeet ovat menneet rikki, mutta todennäköisesti kyse on ollut siitä, että olen ensin mitannut virtaa ja sitten epähuomiossa mennyt mittaamaan jännitettä ilman että olen vaihtanut mittajohtojen paikkoja takaisin oikeisiin liittimiin.

Tällainen virhe ei ole harvinainen, ja se muistutti jälleen siitä, kuinka tärkeää on aina tarkistaa, missä tilassa mittari on ennen mittausta.

Päivän yhteenveto – hyvää keskustelua ja oppimista

Pajapäivän aikana muutkin luokkani opiskelijat kävivät paikalla, ja keskustelimme omista projekteistamme ja mielenkiinnon kohteistamme. On aina mukavaa päästä vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa, sillä eri näkökulmat ja kokemukset auttavat kehittämään omia taitoja.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska, opettavainen ja innostava. On hyvä tunne mennä maanantaina takaisin koululle uusien tietojen ja kokemusten kanssa, valmiina jatkamaan oppimista ja uusia projekteja.

Torstaipäivä oli tällä kertaa vahvasti teoriapainotteinen, ja se toi mukanaan uusia näkökulmia sekä keskustelua sähköalan perusteista ja niiden soveltamisesta käytäntöön.

Aamun aloitus – valtava paperipino ja kokeiden läpikäynti

Koska oma opettajamme oli muissa tehtävissä, luokkaamme saapui aamulla toinen sähköalan opettaja – mukanaan valtava paperipino. Hän oli varannut meille neljä erilaista koetta sähköön liittyen ja ajatteli, että niiden läpikäyntiin ei menisi kauaa, koska yleensä opiskelijat vain kuuntelevat eikä keskustelua synny. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt toteutuvan meidän ryhmässämme.

Kokeiden kysymykset herättivät heti paljon keskustelua, ja monet niistä ajoivat meidät syvemmälle aiheen ytimeen. Kävimme läpi tehoa, jännitettä, vastusta ja virtaa sekä niiden välisiä suhteita. Käytännössä siis laskimme, keskustelimme ja analysoimme, mutta samalla harhauduimme usein myös sivuraiteille, kun keskustelut veivät mukanaan.

Miten teoria ja käytäntö yhdistyivät päivän aikana

Päivän aikana kävi ilmi, että joillekin opiskelijoille tämä lähestymistapa saattoi olla raskas, sillä aktiivisessa keskustelussa mukana oli vain muutama henkilö opettajan lisäksi.

Toisaalta tämä päivä oli todella informatiivinen ja hyödyllinen, ja ainakin itselleni syntyi uusia oivalluksia. Pidän siitä, että sähköalan asioita voi pohtia syvemmin myös teoriatasolla, eikä aina tarvitse keskittyä vain käytännön asennustöihin.

Kokeiden läpikäynti oli myös hyvä testi opettajan materiaaleille, sillä niiden pohjalta löytyi joitakin kohtia, jotka kaipasivat tarkennusta. Tämä kertoo siitä, että oppiminen on aina kaksisuuntainen prosessi – opiskelijat oppivat opettajilta, mutta myös opettajat voivat saada arvokasta palautetta kokeiden ja oppimismateriaalien selkeydestä.

Yllättävä tieto sähkösuunnittelijan pätevyysvaatimuksista

Päivän suurin yllätys oli ehdottomasti se, kun opettaja kertoi, ettei sähkösuunnittelijalla ole mitään erityisiä pätevyysvaatimuksia, kunhan suunnitelmat noudattavat standardeja ja säädöksiä.

Tämä herätti minussa ajatuksen, että sähköalalla voi toimia monella eri tavalla, ja itseäni kiinnostaa erityisesti ongelmien ratkaiseminen sähkön avulla – ei pelkästään kaapeleiden, pistorasioiden ja kytkimien asentaminen.

Tulevaisuudessa aion ehdottomasti ottaa lisää selvää sähkösuunnittelun mahdollisuuksista, sillä se voisi olla mielenkiintoinen osa-alue, jossa voisi yhdistää teknisen osaamisen ja luovan ongelmanratkaisun.

Päivän loppupäätelmä – erilainen, mutta hyödyllinen torstai

Vaikka päivä poikkesi normaalista rutiinista ja teoria painottui tavallista enemmän, se oli erittäin hyödyllinen ja avasi uusia näkökulmia sähköalaan.

Tällaiset poikkeukselliset päivät tuovat vaihtelua opiskeluun ja osoittavat, että pelkkä käytännön työskentely ei yksin riitä – teorian ja käytännön yhdistäminen on avain aidosti syvälliseen osaamiseen.

Aloitimme keskiviikon kaapelivedolla, joka oli jo tiistaina huolellisesti suunniteltu. Koska olimme edellisenä päivänä laskeneet kaapelin tarvittavan pituuden ja määrittäneet sopivan reitin, pääsimme nyt suoraan toteuttamaan vedon ilman turhaa säätämistä.

Kaapelikelan sijoitus ja vedon eteneminen

Ensimmäiseksi päätimme kaapelikelalle sopivan paikan, josta lähtisimme vetämään kaapelia ylöspäin. Kela jätettiin alimman kerroksen alaslaskun kohdalle tarkoituksella, jotta voisimme vetää kaapelin systemaattisesti kerros kerrallaan ja lopuksi hoitaa alakerroksen vedon erikseen.

Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä se vähensi ylimääräistä säätämistä kaapelin kanssa.

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

Huomasin, että vaikka kaapelireitti oli jo laskettu ja suunniteltu valmiiksi, mieleni jatkoi sen käsittelyä vielä yöllä. Yön aikana tuli ilmeisesti käytyä veto mielessä useaan kertaan, ja kun työ alkoi aamulla, kaikki tuntui todella suoraviivaiselta ja loogiselta.

Kun tiesimme tarkalleen, kuinka paljon kaapelia kuhunkin osaan tarvittiin, vedimme oikean määrän kaapelia ulos kelasta ja jätimme tarvittavat varat molempiin päihin.

Vedon aikana kiinnitimme kaapelin huolellisesti kaapelihyllyille ja varmistimme, että se kulki suunnitellusti. Koska saimme hyödynnettyä vanhat läpiviennit, ei meidän tarvinnut porata uusia reikiä tai tehdä ylimääräisiä asennuksia, mikä nopeutti työtä huomattavasti.

Viimeistely ja siisteys ennen seuraavaa vaihetta

Kun kaapeli oli vedetty, kiinnitimme sen huolellisesti, järjestelimme kaapelit ja laitoimme irrottamamme kattopaneelit takaisin paikoilleen.

Kaapelin seuraava vaihe tulee olemaan liittimien hitsaaminen kuitukaapelin päihin, jolloin pääsemme toteamaan vedon onnistumisen käytännössä.

Moottorinohjauskeskuksen viimeistely

Kaapelivedon valmistuttua päivän lopuksi viimeistelin moottorinohjauskeskukseni, joka alkaa olla valmis testattavaksi.

Kytkentä on nyt tehty niin, että sähköt voidaan turvallisesti kytkeä ja testaus voidaan aloittaa ilman ylimääräisiä vaiheita. Lopputulos näyttää siistiltä ja järjestelmälliseltä, ja olen tyytyväinen siihen, miten projekti on edennyt.

Kokonaisuutena päivä oli onnistunut ja sujuva, ja hyvä ennakkosuunnittelu näkyi siinä, että kaapelin veto ja asennukset sujuivat ilman ongelmia. Seuraavaksi pääsemme hitsaamaan kuituja ja testaamaan moottorinohjauskeskusta käytännössä.

Tiistaiaamu alkoi mielenkiintoisella harjoituksella, jossa tarkastelimme harjoituskoppiin asennettua kiuasta, johon oli tarkoituksella tehty kytkentävirheitä.

Havaitsimme muun muassa seuraavia virheitä:

• Johtimen suojavaippa oli puristettu ruuvin alle
• Vedonpoistot puuttuivat kokonaan
• Keltavihreää johdinta oli käytetty muuna kuin suojamaana
• Johdotusten järjestys ja siisteys eivät olleet asianmukaisia

Jokainen meistä tarkasteli kiuasta hetken, jonka jälkeen opettaja kirjasi virheet taululle. Tämä harjoitus oli hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota kytkentöjen yksityiskohtiin, koska pienilläkin virheillä voi olla merkittäviä turvallisuusvaikutuksia.

Moottorikytkennän uudelleenrakentaminen

Tämän jälkeen jatkoin moottorikytkennän rakentamista, ja sainkin ensimmäisen version valmiiksi. Huomasin kuitenkin nopeasti, että en voinut kytkeä sitä sähköihin, koska kehikko ei ollut suojattu kotelolla.

Löysin sopivan kotelon, mutta pian kävi ilmi, että kehikko itsessään oli liian pieni kaikkiin komponentteihin, jotka olin suunnitellut asentavani. Tästä syystä päätin siirtää koko kytkennän isompaan koteloon.

Vaikka tämä tarkoitti työn osittaista aloittamista alusta, ymmärsin, että suurempi kotelo tekee kytkennästä turvallisemman, helpommin testattavan ja siistimmän. Lisäksi kaikki komponentit mahtuvat sinne kunnolla ilman tilanahtautta, mikä tekee mahdollisista jatkomuutoksista paljon helpompia.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että on parempi huomata suunnitteluvirhe ajoissa kuin yrittää väkisin saada kytkentä mahtumaan liian pieneen tilaan.

Kaapelireitin suunnittelu kellarikerroksesta yläkertaan

Päivän toinen tehtävä tuli hieman yllättäen. Opettaja antoi meille työksi suunnitella kaapelireitti koulun kellarikerroksesta toiseen kerrokseen.

Tässä harjoituksessa pääsimme käytännössä soveltamaan sähkösuunnittelun ja reitityksen perusteita, ja se osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin olin aluksi ajatellut.

Kaapelireitin suunnittelussa:

• Käytimme sähkökeskusten pohjakuvia, joista etsimme kaapelihyllyjä ja mahdollisia reittejä
• Selvitimme nousukuilujen paikat, koska vanhassa rakennuksessa nousut eivät ole aina suoraviivaisia
• Saimme arvokasta tietoa kokeneemmalta henkilöltä, joka tiesi rakennuksen läpivientien sijainnit
• Tapasimme oikeat henkilöt, joiden työhuoneeseen kaapelireitti tulisi ja sovimme heidän kanssaan aikatauluista

Erityisen kiinnostava yksityiskohta oli se, että yksi nousureitti kulki vessan välikaton kautta, mikä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhoissa rakennuksissa reitityksiä ei aina ole tehty loogisimmalla tavalla.

Tämän harjoituksen jälkeen palasin takaisin moottorikytkennän pariin, ja sain sen siihen pisteeseen, että voisin periaatteessa testata sen toimivuutta.

Opiskelutavoitteiden reflektointia

Huomasin päivän aikana, että minulle on tärkeää saada uutta tietoa ja oppia käytännössä, enkä niinkään ajattele opiskelua pelkästään sen kautta, että selviän kokeista tai näyttötöistä. Tämä näkyi myös siinä, että opettaja hieman naurahti, kun kerroin tuntevani jääväni jälkeen opinnoissa, vaikka oikeasti olin syventynyt monimutkaisempiin asioihin kuin mitä perusopetus edellyttää.

Huomasin myös, että vaihtelevat tehtävät, kuten kaapelireitin suunnittelu, voivat aluksi tuntua ärsyttäviltä, koska ne vievät aikaa muilta projekteilta. Kun asiaa miettii tarkemmin, ymmärtää kuitenkin, että nekin ovat olennaisia sähköalan käytännön harjoituksia, ja muut työt kyllä odottavat.

Kokonaisuutena tiistai oli opettavainen ja monipuolinen päivä, jossa pääsin sekä havainnoimaan kytkentävirheitä, rakentamaan turvallisempaa moottorikytkentää että suunnittelemaan todellista kaapelireittiä koulurakennuksessa.

Maanantai oli osaltani puolikas päivä, mutta oli hyvä päästä taas takaisin opiskelurytmiin.

Aamu alkoi teorialla ja käytännön harjoittelulla liittyen betoniverkon kiinnittämiseen seinään. Perehdyimme iskuporakoneen, eli käytännössä poravasaran, käyttöön sekä erilaisten betonikiinnikkeiden merkitykseen.

Keskustelimme muun muassa:

• Proppujen ja ruuvien roolista kiinnityksessä
• Kiinnitysjaosta, eli siitä, kuinka tiheään ja minkälaiseen rakenteeseen verkkoa kannattaa kiinnittää
• Käytännön asennusmenetelmistä, koska tulemme asentamaan betoniverkon lattialämmitysharjoituksia varten

Tämä teoriaosuus toimi hyvänä pohjustuksena tuleville harjoituksille ja antoi konkreettista tietoa työmailla tarvittavista menetelmistä.

Moottorikytkennän suunnittelua ja toteutusta

Tämän jälkeen jatkoin oman moottorikytkennän rakentamista. Päätin tehdä harjoitustyöni kokonaisvaltaisemmin, eli en vain yhtä yksittäistä kytkentää, vaan koko moottoriohjausjärjestelmän, jossa yhdistyvät:

• Suunnanvaihto
• Tähtikolmiokäynnistys
• Tasavirtajarru

Tämä lähestymistapa tekee kytkennästä monimutkaisemman, mutta halusin haastaa itseäni ja oppia mahdollisimman paljon yhdellä kertaa. Ensin piirsin kaaviokuvan, ja sen jälkeen pyrin toteuttamaan sen käytännössä sähkökeskukseen.

Vaikka päivä jäi osaltani lyhyeksi, sain kytkennän etenemään ja samalla pääsin kuuntelemaan poravasaran käyttöön liittyvää teoriaa. Tämä oli sinänsä tuttua, sillä olen käyttänyt työssäni iskuporakoneita ja proppuja lukemattomia kertoja.

Päivän tärkein anti oli moottorikytkennän kokonaisuuden hahmottaminen ja sen johdonmukainen toteutus vaihe vaiheelta. Tiistaina työ jatkuu!

Viime viikko oli hieman hajanaisempi opiskeluiden osalta, sillä olin useana päivänä poissa sekä omien että lasten sairastelujen takia. Tämä näkyi myös siinä, että blogipäivityksiä syntyi normaalia vähemmän. Pääasiallisena aiheena olivat moottorinohjaukset, mutta perjantaina keskityimme myös aiemmin rakentamaani tuuletusautomatiikkaan.

Moottorinohjauksissa kävimme läpi erilaisia kytkentätapoja ja niiden käytännön toteutuksia. Harjoitusten aikana pääsin rakentamaan ja testaamaan erilaisia ratkaisuja, mikä auttoi syventämään aiemmin opittuja asioita. Tämä ei sinänsä ollut täysin uutta asiaa, mutta se vahvisti käytännön osaamista.

Perjantain kehitystyötä: Tuuletusautomatiikka ja maadoituksen merkitys

Perjantai erottui edukseen, sillä vietin päivän toisen opettajan johdolla keskittyen aiemmin rakentamaani tuuletusautomatiikkaan.

Koska olin tehnyt kytkennän pitkälti johto kerrallaan ilman kaaviota, ensimmäinen tehtävä oli piirtää siitä selkeä sähkökaavio. Tämä auttoi jäsentämään, miten eri komponentit liittyvät toisiinsa ja teki jatkotyöskentelystä huomattavasti loogisempaa.

Tuuletusautomatiikka sinänsä toimi, mutta LCD-näytön ajoittainen sekoaminen aiheutti ongelmia. Pohdimme erilaisia ratkaisuja tähän häiriöön, ja lopulta yksi merkittävä havainto oli se, että virtalähteen metallikuori ei ollut kytketty maapotentiaaliin.

Alun perin en ollut nähnyt tätä tarpeelliseksi, koska virtalähde oli muovisen kotelon sisällä, ja ajattelin lähinnä käyttäjäturvallisuutta. Kuitenkin tarkemmin ajateltuna virtalähteen kotelon maadoitus on tärkeää myös häiriöiden hallinnan kannalta. Tämä saattaa olla ratkaiseva tekijä LCD-näytön ongelmiin.

Arduino-piirien ominaisuuksien tarkastelua
Päivän aikana keskustelimme myös Arduino-piirien ominaisuuksista ja siitä, miten pinnit ovat yhteydessä toisiinsa ja millaisia ratkaisuja eri käyttötarkoituksiin kannattaa käyttää. Tämä antoi hyvää taustatietoa tulevia projekteja varten.

Jatkotoimenpiteet

Perjantain lopputuloksena otin tuuletusautomatiikan osittain purettuna kotiin, sillä minun täytyy rakentaa se uudelleen. Samalla muutaman laitteen kytkentäpisteet muuttuvat, jotta järjestelmästä tulee entistä parempi.

Vaikka viikko oli monelta osin hajanaisempi, perjantai oli erittäin opettavainen. Erityisesti maadoituksen vaikutuksen ymmärtäminen häiriöiden estämisessä oli arvokas oivallus, joka vaikuttaa suoraan tuleviin projekteihin.

Nyt kun olen taas kunnolla mukana opiskelurytmissä, on aika palata normaaliin päiväkirjamaiseen kirjoittamiseen. Seuraavaksi kerron maanantaista!

Perjantai poikkesi tavallisista koulupäivistä, sillä se oli virallisesti itsenäisen opiskelun päivä, eikä muita luokkani oppilaita ollut paikalla. Minulla oli kuitenkin sovitusti oppimiskeskustelu opettajan kanssa, joten suuntasin aamulla kouluun.

Oppimiskeskustelu ja ajatusten vaihtoa

Keskustelu venyi odotettua pidemmäksi, mutta se oli sen arvoista. Kävimme läpi oppimistavoitteitani, sitä mitä olen tähän mennessä oppinut ja miten voisin jatkossa syventää osaamistani. Keskustelun aikana tuli myös esille asioita, joihin haluan panostaa enemmän, ja sain opettajalta selkeitä suosituksia jatkoa varten.

Keskustelujen jälkeen menin luokkamme puolelle, jossa toinen sähköalan opettaja valvoi tukiopetusta opiskelijalle, joka teki harjoitustöitä. Jäin hetkeksi seuraamaan tilannetta, ja aika nopeasti päädyimme keskustelemaan sähkötekniikasta ja erilaisista kytkennöistä.

Oma opettajani oli aiemmin maininnut, että meillä saattaisi olla samanlainen tapa lähestyä sähköasioita – ja se osoittautui oikeaksi arvioksi. Keskustelut syventyivät nopeasti sähköverkon käyttäytymiseen, moottoriteoriaan ja mittauksiin, ja huomasin, että tämä opettaja jakoi saman innostuksen syvälliseen sähkötekniikan ymmärtämiseen.

Testi: Kiuaskytkennän nollavirran mittaus

Päivän lopuksi päätimme testata käytännössä erään kiukaan nollavirran käyttäytymistä epätasaisella kuormituksella. Tämä liittyi keskusteluun siitä, miten kolmivaihekuorman epätasaisuus vaikuttaa nollajohtimen virtaan, ja testin myötä saimme suoraan mitattua, kuinka paljon virta kasvaa tai pienenee, kun kuormitus jakaantuu epätasaisesti vaiheiden välillä.

Tämä testi syntyi osittain leikkimielisestä vedonlyönnistä, mutta se oli samalla erittäin hyvä oppimistilaisuus. On aivan eri asia teoriaoppia, että epätasainen kuormitus kasvattaa nollajohtimen virtaa, kuin nähdä ja mitata ilmiö käytännössä.

Pajapäivät ja syventävä opiskelu

Testin ja keskustelujen myötä sain myös mielenkiintoisen tilaisuuden. Toinen opettaja mainitsi, että hän voisi pitää erillisiä pajapäiviä, joissa käydään syvemmin läpi tiettyjä sähköalan aiheita. Tämä herätti heti kiinnostukseni, ja tartuin tilaisuuteen.

Olen välillä miettinyt, kuinka periaatteessa ammattikoulun oppimäärän ulkopuoliset asiat sopivat opetukseen. Toisaalta, kuten opettaja totesi, kaikkien ei tarvitse valmistua samoilla tiedoilla, ja jos joku haluaa syventää tietämystään, siihen kannattaa antaa mahdollisuus. Minulle tämä on nimenomaan se tapa, jolla oppiminen pysyy mielenkiintoisena.

Lopuksi – viikonlopun odotus ja maanantain kaipuu

Tämä perjantai päättyi hieman erilaisella fiiliksellä kuin yleensä. Tavallisesti viikonloppu tuntuu tauolta, mutta nyt jäin jo odottamaan maanantaita. Uudet projektit ja syventävät opinnot tekevät opiskelusta paljon mielekkäämpää, ja odotan innolla, mitä seuraava viikko tuo tullessaan.