Maanantaiaamuna 14. huhtikuuta suuntasimme porukalla Turun Messukeskukseen, jossa alkoi Taitaja-kilpailujen sähkötöiden valmistelu. Meidän luokkamme vastuulle on annettu ulkoalueiden sähkönsyötön rakentaminen – käytännössä siis voimavirran vetäminen ja jatkokeskusten kytkeminen niin, että virtaa löytyy oikeista kohdista silloin kun sitä tarvitaan.
Päivä käynnistyi turvallisuuskoulutuksella, jossa käytiin läpi alueen käytännöt, ensiaputarvikkeiden sijainti sekä turvallisuudesta vastaavat henkilöt. On hyvä muistaa, että Taitajat on iso kokonaisuus, jossa työskentelee monien yritysten ja oppilaitosten edustajia – siksi yhteinen suunta ja pelisäännöt ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Ensimmäinen konkreettinen tehtävämme oli vetää jatkojohdot suuren tapahtumateltan pohjaksi. Johdot jätettiin vedettäväksi esiin lattiasta oikeista kohdista, jotta sähkön tarvitsijat voivat liittää ne käyttöönsä helposti. Lisäksi pääsimme käsittelemään järeitä yksijohtimisia voimakaapeleita, joista jokaisessa kulkee vain yksi johdin – joko vaihe, nolla tai suojamaa. Tällainen ratkaisu oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten oli mielenkiintoista nähdä se käytännössä.
Vedimme kaapelit valmiiksi niihin kohtiin, joissa toinen urakoitsija rakensi trussirakenteita kulkuväylien yläpuolelle. Näiden trussien päälle asennettiin kaapelit, jotta ihmiset voivat liikkua turvallisesti kaapeleiden ali ilman kompastumisvaaraa.
Tutustuimme myös sähkökeskukseen, josta ulkoalueet tullaan syöttämään, ja selvitimme reitin, jota pitkin kaapelit kuljetetaan ulos Messukeskuksesta. Lisäksi siirsimme paikoilleen pari järeää ulkokeskusta – 400 ampeerin ja 250 ampeerin kokoluokissa liikutaan jo reippaissa mitoissa, mikä toi tekemiseen tietynlaista vaikuttavuutta.
Päivän mittaan opin paljon, mutta samalla huomasin, että koko luokkamme ei ehkä päässyt samalla tavalla mukaan. Tehtävät eivät jakautuneet kovin selkeästi, vaan työ eteni sen mukaan, kuka huomasi missä oli avun tarvetta. Tällaisissa isoissa projekteissa itseohjautuvuus näyttää olevan tärkeä taito – se, että osaa kysyä, tarttua toimeen ja nähdä paikkansa.
Vaikka päivän lopuksi ohjaajamme vastaus seuraavan päivän suunnitelmista oli hieman ympäripyöreä (”kyllä täällä puuhaa riittää”), saimme onneksi selville, missä jatkamme huomenna ja mitä pääsemme tekemään.
Kaiken kaikkiaan päivä oli opettavainen ja toi uudenlaista näkökulmaa ison tapahtuman sähköistyksen maailmaan. Vaikka kaikkea ei kerrottu valmiiksi etukäteen, tekemällä oppii – ja tänään opittiin paljon. Huomenna jatketaan taas virran viemistä sinne, missä sitä tarvitaan.
Vastaa