Perjantai poikkesi tavallisista koulupäivistä, sillä se oli virallisesti itsenäisen opiskelun päivä, eikä muita luokkani oppilaita ollut paikalla. Minulla oli kuitenkin sovitusti oppimiskeskustelu opettajan kanssa, joten suuntasin aamulla kouluun.
Oppimiskeskustelu ja ajatusten vaihtoa
Keskustelu venyi odotettua pidemmäksi, mutta se oli sen arvoista. Kävimme läpi oppimistavoitteitani, sitä mitä olen tähän mennessä oppinut ja miten voisin jatkossa syventää osaamistani. Keskustelun aikana tuli myös esille asioita, joihin haluan panostaa enemmän, ja sain opettajalta selkeitä suosituksia jatkoa varten.
Keskustelujen jälkeen menin luokkamme puolelle, jossa toinen sähköalan opettaja valvoi tukiopetusta opiskelijalle, joka teki harjoitustöitä. Jäin hetkeksi seuraamaan tilannetta, ja aika nopeasti päädyimme keskustelemaan sähkötekniikasta ja erilaisista kytkennöistä.
Oma opettajani oli aiemmin maininnut, että meillä saattaisi olla samanlainen tapa lähestyä sähköasioita – ja se osoittautui oikeaksi arvioksi. Keskustelut syventyivät nopeasti sähköverkon käyttäytymiseen, moottoriteoriaan ja mittauksiin, ja huomasin, että tämä opettaja jakoi saman innostuksen syvälliseen sähkötekniikan ymmärtämiseen.
Testi: Kiuaskytkennän nollavirran mittaus
Päivän lopuksi päätimme testata käytännössä erään kiukaan nollavirran käyttäytymistä epätasaisella kuormituksella. Tämä liittyi keskusteluun siitä, miten kolmivaihekuorman epätasaisuus vaikuttaa nollajohtimen virtaan, ja testin myötä saimme suoraan mitattua, kuinka paljon virta kasvaa tai pienenee, kun kuormitus jakaantuu epätasaisesti vaiheiden välillä.
Tämä testi syntyi osittain leikkimielisestä vedonlyönnistä, mutta se oli samalla erittäin hyvä oppimistilaisuus. On aivan eri asia teoriaoppia, että epätasainen kuormitus kasvattaa nollajohtimen virtaa, kuin nähdä ja mitata ilmiö käytännössä.
Pajapäivät ja syventävä opiskelu
Testin ja keskustelujen myötä sain myös mielenkiintoisen tilaisuuden. Toinen opettaja mainitsi, että hän voisi pitää erillisiä pajapäiviä, joissa käydään syvemmin läpi tiettyjä sähköalan aiheita. Tämä herätti heti kiinnostukseni, ja tartuin tilaisuuteen.
Olen välillä miettinyt, kuinka periaatteessa ammattikoulun oppimäärän ulkopuoliset asiat sopivat opetukseen. Toisaalta, kuten opettaja totesi, kaikkien ei tarvitse valmistua samoilla tiedoilla, ja jos joku haluaa syventää tietämystään, siihen kannattaa antaa mahdollisuus. Minulle tämä on nimenomaan se tapa, jolla oppiminen pysyy mielenkiintoisena.
Lopuksi – viikonlopun odotus ja maanantain kaipuu
Tämä perjantai päättyi hieman erilaisella fiiliksellä kuin yleensä. Tavallisesti viikonloppu tuntuu tauolta, mutta nyt jäin jo odottamaan maanantaita. Uudet projektit ja syventävät opinnot tekevät opiskelusta paljon mielekkäämpää, ja odotan innolla, mitä seuraava viikko tuo tullessaan.
Vastaa